Jos yhden lisäpäivän saisi..

Otsikkoon viitaten - musta tuntuu jälleen, ettei aika vaan riitä. Tai siis, ei ahdista. Ei ole yhtään sellainen olo, että mua nyt jotenkin ahdistaisi se, että ollaan jo helmikuussa. Mikä on vähän jopa pelottavaa. Mietin tuossa joskus helmikuun alkupuolella, että kuuluisiko mua ahdistaa? Tai edes tuntua hiukan siltä, että iiiiik! Paniikki! :D Toisaalta, ehkä sen voisi ajatella myös siten, että se on hyvä asia, ettei kerkeä ahdistella ja kerätä paniikkia, koska sekin vaikuttaa oppimiseen.. No, kuitenkin. Ei ahdista. Mutta silti tuntuu, että tätä tekemistä on vaan ihan kauhean paljon ja kovasti tulee mietittyä, että miten sitä kerkeää käydä kaiken läpi. Olen tosin ottanut tähän sellaisen realistisen lähestymistavan, että kerkeän mitä kerkeän ja jos jotain jää vähän heikommalle läpikäymiselle, niin minkäs teet. Ja ei, en mä tällä nyt itselle oikeuta sitä, että mistään luistaisin, vaan yritän kyllä parhaani mukaan kaiken saada käytyä ja opeteltua hyvin
.
Ja jälleen... Prkleen alkuvuoden notkahdus. Ilman sitä tämä kaikki näyttäisi niiiiiin paljon paremmalta. Turhapa sitä on vatvoa mutta saamari, jos mie sen miehen jossain vielä näen ja sattuu olemaan jotain painavaa käden ulottuvilla niin saatan kokeilla onneani tarkkuusammunnan suhteen. :D

En ole yrittänytkään vääntäytyä yliopistolle lukemaan, koska hommien teko on onnistunut kotona ihan kivasti. Tykkään siitä, että päivästä valoisan aikaan voi käydä treenimässä/lenkillä ja sitten jatkaa hommia iltapainotteisesti. Itselle tehokkainta aikaa on selvästi aamupäivä ja ilta kello 18 jälkeen. Siinä (ilta)päivästä on sellainen gappi, milloin keskittyminen vähän meinaa herpaantua, joten olen sitten painottanut tuota tekemistä vähän sen mukaan miltä on tuntunut. Hommia olen tehnyt myöhäisimmillään johonkin puoleen yöhön, jonka jälkeen olen hipsinyt unille. Herätys on ollut nukkumaanmenoajasta riippuen siinä 7-7:30 ja lukemassa siis viimeistään puoli yhdeksän. Kotilukemisessa on se hyvä puoli, että aamupalan voi syödä kertauksia tehdessä tai lukuja aloittaessa. Jos lähtisi yliopistolle, syömiseen ja itsensä asialliseen kuntoon laittamisessa menisi 'turhaa' aikaa, joka nyt ei mene sitten hukkaan. Eli joo, tämä meininki ja kirjoihin hukuttautuminen kotona sopii mulle paremmin kuin hyvin, kun sain juurikin sen lukurytmin päälle mitä kaipailin.

Viikolla yksi mieltä painanut asia on ollut kesän työtilanne, joka koki pienen yllättävän käännöksen tämän viikon puolella. Tästä uudesta työpaikasta ilmoitettiin, että heimoi, ei meillä sittenkään ole tarjota kokoaikaista kesätyötä, tunteja sieltä täältä. Huoh. Siis iso HUOH. Kaikista puheista päätellen olin varautunut siihen, että kesätöitä on. No ei ole ei. Hiiirmusen kiva saada tietää se tässä vaiheessa kevättä, Kuopiosta kun ei niin vaan tämän alan töitä tarjota. Tosin, mun tapauksessa tässä taitaa käydä mäihä siinä suhteessa, että entisen työpaikan kesätyötilanne/-tuuraajat on vielä auki, eli kahdessa viikossa selviää heidän kuvio, ja olen kuulemma etusijalla muihin hakijoihin nähden (niiiiin kiitollinen ettei tosi ♥ ). Tosin, saa nähdä kuin ikäväksi tämä tilanne sitten menee nykyisessä työpaikassa, jos työnantaja ei ole yhtään ymmärtävä.. Liittoon otettu yhteyttä ja kysytty heidän vielä varuilta heidän mielipidettä/neuvoa siitä, miten toimia, jos alkaa näyttää ikävältä.. Melkein sinänsä itkettää lähteä tästä nykyisestä työpaikasta, koska olen tykännyt ja paljon. Mutta raha kun taitaa ratkaista... Kesällä kun on aikaa tehdä töitä, ja niitä sitten mielellään tekisi. Mein kisaaminen on myös osittain kiinni tästä kesätyöasiasta. Mikä ketuttaa. Hurjasti ja suuresti. Tällaisia pieniä asioita, jotka ovat vaikuttaneet tän viikon yleisfiilikseen. 

Nalle ♥

"ootsä mun kaveri jos mä iiiiihan vähän lirkutan sulle"

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ♥ (just juu, Riimin ilme ihan selvästi kertoo tästä silmittömästä ilosta.. :D )

Torstai-iltana olisi tarkoitus parantaa maailmaa kavereiden kanssa, mitä oikeastaan odotan aikas todella paljon. Hyvää syömistä ja mitä parhainta höpöttelyseuraa, ahh. ♥ Varmaan viimeisimpiä kertoja, kuin tällaisille monen tunnin sosialisoinneille on aikaa. Tai tilaisuuksia, yksi kaveri kun tulee pääkaupunkiseudulta asti. Joten pitää arvostaa. Ja nauttia kun voi.

You gotta go and reach for the top,
believe in every dream that you got.
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?
You know you gotta give it your all.
And don't be afraid if you fall.
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?

(Nickelback - What Are You Waiting For)