Jos yhden lisäpäivän saisi..

Otsikkoon viitaten - musta tuntuu jälleen, ettei aika vaan riitä. Tai siis, ei ahdista. Ei ole yhtään sellainen olo, että mua nyt jotenkin ahdistaisi se, että ollaan jo helmikuussa. Mikä on vähän jopa pelottavaa. Mietin tuossa joskus helmikuun alkupuolella, että kuuluisiko mua ahdistaa? Tai edes tuntua hiukan siltä, että iiiiik! Paniikki! :D Toisaalta, ehkä sen voisi ajatella myös siten, että se on hyvä asia, ettei kerkeä ahdistella ja kerätä paniikkia, koska sekin vaikuttaa oppimiseen.. No, kuitenkin. Ei ahdista. Mutta silti tuntuu, että tätä tekemistä on vaan ihan kauhean paljon ja kovasti tulee mietittyä, että miten sitä kerkeää käydä kaiken läpi. Olen tosin ottanut tähän sellaisen realistisen lähestymistavan, että kerkeän mitä kerkeän ja jos jotain jää vähän heikommalle läpikäymiselle, niin minkäs teet. Ja ei, en mä tällä nyt itselle oikeuta sitä, että mistään luistaisin, vaan yritän kyllä parhaani mukaan kaiken saada käytyä ja opeteltua hyvin
.
Ja jälleen... Prkleen alkuvuoden notkahdus. Ilman sitä tämä kaikki näyttäisi niiiiiin paljon paremmalta. Turhapa sitä on vatvoa mutta saamari, jos mie sen miehen jossain vielä näen ja sattuu olemaan jotain painavaa käden ulottuvilla niin saatan kokeilla onneani tarkkuusammunnan suhteen. :D

En ole yrittänytkään vääntäytyä yliopistolle lukemaan, koska hommien teko on onnistunut kotona ihan kivasti. Tykkään siitä, että päivästä valoisan aikaan voi käydä treenimässä/lenkillä ja sitten jatkaa hommia iltapainotteisesti. Itselle tehokkainta aikaa on selvästi aamupäivä ja ilta kello 18 jälkeen. Siinä (ilta)päivästä on sellainen gappi, milloin keskittyminen vähän meinaa herpaantua, joten olen sitten painottanut tuota tekemistä vähän sen mukaan miltä on tuntunut. Hommia olen tehnyt myöhäisimmillään johonkin puoleen yöhön, jonka jälkeen olen hipsinyt unille. Herätys on ollut nukkumaanmenoajasta riippuen siinä 7-7:30 ja lukemassa siis viimeistään puoli yhdeksän. Kotilukemisessa on se hyvä puoli, että aamupalan voi syödä kertauksia tehdessä tai lukuja aloittaessa. Jos lähtisi yliopistolle, syömiseen ja itsensä asialliseen kuntoon laittamisessa menisi 'turhaa' aikaa, joka nyt ei mene sitten hukkaan. Eli joo, tämä meininki ja kirjoihin hukuttautuminen kotona sopii mulle paremmin kuin hyvin, kun sain juurikin sen lukurytmin päälle mitä kaipailin.

Viikolla yksi mieltä painanut asia on ollut kesän työtilanne, joka koki pienen yllättävän käännöksen tämän viikon puolella. Tästä uudesta työpaikasta ilmoitettiin, että heimoi, ei meillä sittenkään ole tarjota kokoaikaista kesätyötä, tunteja sieltä täältä. Huoh. Siis iso HUOH. Kaikista puheista päätellen olin varautunut siihen, että kesätöitä on. No ei ole ei. Hiiirmusen kiva saada tietää se tässä vaiheessa kevättä, Kuopiosta kun ei niin vaan tämän alan töitä tarjota. Tosin, mun tapauksessa tässä taitaa käydä mäihä siinä suhteessa, että entisen työpaikan kesätyötilanne/-tuuraajat on vielä auki, eli kahdessa viikossa selviää heidän kuvio, ja olen kuulemma etusijalla muihin hakijoihin nähden (niiiiin kiitollinen ettei tosi ♥ ). Tosin, saa nähdä kuin ikäväksi tämä tilanne sitten menee nykyisessä työpaikassa, jos työnantaja ei ole yhtään ymmärtävä.. Liittoon otettu yhteyttä ja kysytty heidän vielä varuilta heidän mielipidettä/neuvoa siitä, miten toimia, jos alkaa näyttää ikävältä.. Melkein sinänsä itkettää lähteä tästä nykyisestä työpaikasta, koska olen tykännyt ja paljon. Mutta raha kun taitaa ratkaista... Kesällä kun on aikaa tehdä töitä, ja niitä sitten mielellään tekisi. Mein kisaaminen on myös osittain kiinni tästä kesätyöasiasta. Mikä ketuttaa. Hurjasti ja suuresti. Tällaisia pieniä asioita, jotka ovat vaikuttaneet tän viikon yleisfiilikseen. 

Nalle ♥

"ootsä mun kaveri jos mä iiiiihan vähän lirkutan sulle"

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ♥ (just juu, Riimin ilme ihan selvästi kertoo tästä silmittömästä ilosta.. :D )

Torstai-iltana olisi tarkoitus parantaa maailmaa kavereiden kanssa, mitä oikeastaan odotan aikas todella paljon. Hyvää syömistä ja mitä parhainta höpöttelyseuraa, ahh. ♥ Varmaan viimeisimpiä kertoja, kuin tällaisille monen tunnin sosialisoinneille on aikaa. Tai tilaisuuksia, yksi kaveri kun tulee pääkaupunkiseudulta asti. Joten pitää arvostaa. Ja nauttia kun voi.

You gotta go and reach for the top,
believe in every dream that you got.
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?
You know you gotta give it your all.
And don't be afraid if you fall.
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?

(Nickelback - What Are You Waiting For)

Väsynyttä meininkiä

Teksti kirjoitettu loppua lukuun ottamatta eilen sunnuntaina mutta muokattu loppuunsa kuvien osalta seuraavana päivänä (eli nyt maanantaina) . Uniaika tuli eilen illalla vastaan ja piti hipsiä sänkyyn. :) 

*****

Mun ja Iipan olotila on ollut tämän päivän hyyyyvin samankaltainen (sillä erotuksella, että toinen meistä on sentäs yrittänyt ahkeroida sen mitä jaksaa ja toinen on sitten päättänyt vetää tämän rentoutumisen hiukkasen yli sallittujen rajojen.. ;) ).

Ja tuo sänky kun kuites oli suht nätisti petattu. :þ Hyvin on peitto mytätty pään tueksi.

Oma väsymys johtuu pääosin eilisestä 10 tunnin työpäivästä. Sitä ajattelee, että kyyyllähän se 10 tuntia menee siinä missä 8 tai 9 tuntia. No niin se itse asiassa menikin, asiakkaita riitti sen verta, että heti yhdestä päästyä sait kipittää jo toisen luo kysymään tarvitseeko hän apua. Joten 10 tuntia meni nopeasti. Mutta jalat oli päivän päätteeksi aika jumissa pääkopan toiminnan lisäksi (elin illalla ihan täysin perjantaita kunnes kaverini korjasi, että ollaan muutes jo lauantaissa menossa :D ). Osittain eilisestä johtuen tämä päivä (siis sunnuntai) on ollut suhteellisen koomainen. 7 tunnin yöunilla ei selvästi kuitattu ihan kaikkea väsymystä mitä lauantailta kertyi.

Mutta hirmuisen hyvä fiilis kuites tämän viikon (2,5 vuoroa) työpäivien suhteen. Apteekki alkaa tulla tutuksi ja vaikka itsehoitopuoli on valtava verrattuna edelliseen työpaikkaan, tavaroiden paikat alkaa sentäs olla jo jollain muotoa hallussa. Asiakkailta on tullut jo noiden parin päivän aikana valtavasti kiitosta ja kauniita sanoja työpanoksesta sekä aurinkoisesta asenteesta. Kyllähän se lämmittää mieltä erikummasti. Ja muistuttaa mua siitä, ettei mun tilanne oikeasti ole yhtään huonompi. Mulla edelleen on alla ala, jolta löytyy valtavasti vaihtoehtoja, jos jostain syystä nämä tulevaisuuden haaveet ei ota tuulta alleen. Parhautta oli perjantai-iltana asiakkaan about 4-vuotias poika, joka tarkasteli mua pitkään ja yhtäkkiä tokaisi "ootko sä lääkäri ko sulla on noin valkonen takki?" Kieltävän vastauksen saatuaan tutkaili mua vielä hetken hiljaisena ja totesi hymyillen "Älä sure, oot sää aika ihana silti." Oli siinäkin aikas ihana miehenalku. ♥ Ja viisaita ajatuksia noidenkin sanojen takana.. :)

Pari viime viikkoa ovat taas *pufff* hävinneet johonkin. Ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti viikot kuluu. Mulla on edelleen fiilis, etten perässä meinaa pysyä. Ollaan jo helmikuussa. Siis mitä ihmettä?! Mihin koko tammikuu hävisi? Ihan vasta elettiin tammikuun toista viikkoa ja yritin päästä jaloilleni. Nyt siitäkin on aikaa jo mitä.. 3 viikkoa. Iik, apua!

Lukemisia on tullut edelleen seurailtua excelin avulla. Kulunut viikko oli hiukka rikkonainen. Ehkä vähän liiankin. Joltain osalta saa syyttää töitä. Niitä kun pompsahti vähän yhtäkkisesti himpun verran yli 20 tuntia, jotka sitten omalta osalta söi tehokasta lukuaikaa päiviltä. Ja kyllähän taas työnteko väsyttää, kun ei ole tottunut ja pitää olla uudessa työpaikassa "skarppina". Tiistai oli ollut tiedossa, loppuviikko ei. Perjantaikin meni isoksi osaksi joko hierontareissulla tai sitten valmistuessa työpäivään. Tällä kertaa Riimi pääsi käsiteltäväksi S:lle - etusta/lavat olivat enemmän ja vähemmän jumissa. Eikä mikään ihme, mielessä on pari liukastumista jäisellä (lenkki)polulla ennen joulua ja muutama liukastuminen aksakentällä. Hyppääminen, kääntymiset ja vauhdikas eteneminen on selvästi välillä hiukka tahmonut, joten hauska nähdä tulevan viikon treeneissä miten rukkasen kroppa kääntyy nyt hoidon jälkeen. :)

Mutta jos nyt jotain positiivista pitää sanoa, niin se, että heräämiset on nykyisin paljon paremmassa kuosissa mitä pari viikkoa sitten. Saatoin valvoa keposesti jonnekin kahteen asti yöllä ja nukkua jonnekin ysiin asti. Eli unta kertyi välillä vähän liika vähän. Nyt ollaan oltu Iipan kanssa hallilla jo seiskalta niinä aamuina kun on ollut mahdollisuus. Iipan hallikäytöskin alkaa olla tosi kivalla mallilla, Iips odottaa omaa vuoroaan (hiljaisessa hallissa) tosi nätisti. Vielä pari viikkoa sitten kersakoira huusi pää punaisena heti hallin ovelle päästyään, mitään hiljaa olemista oltu nähtykään. :þ Tulevalla viikolla voidaan ottaa naapurin Nalle häiriötekijäksi ja lähteä lisäämään myös muita treenaajia. Sormet ristissä, että mulla on parissa viikossa hiljainen häkissä odottelija ja pääsen ostamaan ohjattuja treenivuoroja myös mulle ja Iipalle. Niin huisia! 

Oulusta tuli kotiuduttua yhden ylimääräisen kassin kera. Eipä noita joululahjoja nyt mitenkään valtavia määriä tullut, mutta kummasti mm. muutama kulmikas suklaarasia, 7 pussia teetä ja pari pientä pahvilaatikkoa vie tilaa.

Teepussien sattumia - ainesosaluettelo väittää näitä granaattiomenan kukiksi. :)

Yksi suurimmista ilonaiheista on kyllä ollut tämä:

Sain tällaisen pikkuisen "tuikun" joululahjaksi isältäni. Toiveina oli suhteellisen kevyt, tehokas, pitkällä akunkestolla ja laaja valokeila. Sain kyllä todella sitä mitä kaipasinkin. Eipähän tarvitse enää pohtia näkeekö omia jalkoja vai ei (entisellä otsalampulla saisi kyllä heittää vesilintua.. Hyvä tosiaan jos edes omat varpaat näkee..) kun suurimmalla teholla näyn nyt sitten ns. kirkolta kotio. :) On se kiva, että näin 10 vuoden metsässä rämpimisen jälkeen tajuaa pyytää lahjaksi kunnollista otsalamppua. On tullut läheteltyä ajatuksissa monia kiitoksia Oulun suuntaan, tuikku tuli kyllä niin tarpeeseen ja on ollut iiiihan extrahyvä! Olen aina kummeksunut pyöräilevien ihmisten otsalamppuja mutta sekin on nyt kummasti tämän myötä loppunut. Miksi ihmeessä ostaa pyörään omaa (oikeasti tehokasta) lamppua, jos kerta on kunnollinen otsalamppu? Niimpä. :D


Oulusta kotiutui myös jotain muutakin kivaa, josta on päästy nauttimaan toden teolla tällä viikolla..

Mitään mustaa haluttu vaan valkoinen! ♥

Hoplaa, joulu- ja synttärilahjaa kerrakseen! 

 (Adam Levine - uhh mikä ääni  (eikä ulkonäkökään ole huonompi ;) ) ♥ )

Viikon verran jouduin odottelemaan suojakalvoja saapuviksi sillä tahdoin ehdottomasti saada näytölle jonkun suojan ennen kuin lähmäsormilla sitä lähtisin naputtelemaan. Viikko onneksi ei tuntunut niin pitkältä sillä pienten säätämisten takia mulla on myös meidän isän tabletti täällä Kuopiossa. Tosin, tässä vaiheessa en valita että sekin lähti matkaan. Lainasin isäni tabletista SIM-korttia ja käyttelen  nyt suhteellisen onnellisena isäni maksamaa nettiyhteyttä tässä omassa tabletissa seuraavat puoli vuotta kunnes pääsen palauttamaan lainatabletin omistajalleen. Opiskelijahan iloitsee kaikesta mahdollisesta missä pystyy säästämään...

Kaukaa tullutta suojakalvo-postia 

Alle viikossa olen täysin ihastunut kyseiseen kapistukseen. Ihana kun kaikki tiedostot ja netti on saatavilla käden käänteessä eikä tarvitse liikkua toiseen huoneeseen tarkistamaan jotain mieleen tullutta tai epäselvää asiaa. Varsinkin kun jotenkin siinä koneella tuli aina tehtyä jotain ylimääräistä (fb, joku blogi, keskustelupalstat, chattailu jonkun kaverin kans.. you name it), ja pieni tarkistustauko venähti enemmän ja vähemmän. Huomaan, että pysyessä kirjojen ääressä tätä herpaantumista ei tule tehtyä niin helposti. Eli siinä mielessä tämä on siis tehostanut omaa kotilukemista, koska pääkone pysyy suljettuna suurimman osan päivästä. Kone on tullut avattua pääosin vain muistiinpanojen takia ja suljettua suoraan kertausten hoitamisen jälkeen. Viime viikon tiistain 'tappelin' tabletin ja oman läppärin synkkaan saamisesta, sillä tahdoin päästä tiettyihin tiedostoihin käsiksi tabletilla ja vice versa. Joku kätevämpi olisi hoitanut tämän saman homman ties kuin nopeasti mutta multa meni vähän liika pitkään yrittäessä päästä perille siitä millä homman saisi hoidettua kätevimmin. Ja 'hauskaahan' tässä oli se, että kun lopulta sain homman pelittämään niin päädyin kuitenkin käyttämään Dropboxia ja jakamaan halutut tiedostot sen kautta. No, ylpeä itsestäni anyway, etten ollut ihan kädetön vaan löysin pari toimivaa ratkaisua. :þ Ja pääsenpä nyt sitten mm. lukusuunnitelmaan käsiksi mistä tahansa tabletin avulla.

Oi, ja niin! Uusin (ja "elämää mullistanut" ;) ) löytö on ollut jotain sellaista kuin Spotify (kyllä, tämä urpo on ollut enemmän ja vähemmän tietämätön koko palvelusta..)! Mä olen huuli pyöreänä selannut 'valikoimaa' ja hihkunut, että iiih, tämäkin löytyy täältä! Aikoinaan selvitin sen verta, että joo, maksullinen ja maksuttomassa on jotain rajoituksia. Nyt kun sitten rajoitukset ovat historiaa (ja olleet vissiin jo ihan hyvän aikaa) niin tämä löytö on kyllä omalla kohdalla tuonut ihan uuden ulottuvuuden musiikin kuuntelemiseen. Youtuben listoihin ei ole tullut koskettua enää olleskaan ja uusia sekä vähän vanhempia ihastuksia löytyy melkein päivittäin (mm. Daughtry ♥ ).

Viikko sitten viikonloppuna täyteltiin myös jotain ihan uutta tuttavuutta - nimittäin kisakirjaa. 25. päivä yksi Kuopion seuroista järjesti aksakisat meidän "kotihallilla" ja vein Riimin tuomarin säkämitan alle hakemaan tarvittavat merkinnät. Yllätyksiä sieltä ei tullut, rukkanen kun on niin selvä medi kuin vai voi medi olla. Riimi tosin näytti aikas surkeaa naamaa koko toimituksen jälkeen, kun se ei päässytkään radalle humputtelemaan vaan survaisin sen häkkiin Nallen kaveriksi. Se jaksaa edelleen yllättää, kuinka helppoja ykkösten radat oikeasti on (nytkin vain mitä.. 17 estettä), kun treeneissä vedetään noin 30 esteen rataa ja vaikeustaso on keskimäärin vaikeaa kolmosluokkaa. Nojailinkin N:n olkapäähän ja voivottelin toistamiseen sitä, että onko ne ykköset oikeasti NOIN helppoja?! :D Pikkasen alkaa oma käsitys vääristyä, kun treenaa haastavampaa pätkää viikoittain. Me aletaan olla Riimin kanssa suhteessa vähän jo 'ylitreenattuja' ykkösiin.. Moni aloittaa kisaamisen heti, kun koira on edes jossain suhteessa hanskassa. Maaliskuulle on jo parit kisat tähtäimessä, joista ei kyllä menestystä odoteta. Mun jännitys pilaa koko homman ja me hyllytetään ihan alkuun, koska unohdan radan ja Riimi lukee vähä liika hyvin mun mielentilaa. :D Mutta ei se, jännitystä poistamaan ja silleen. Eipä siitä muutes pääse yli..

N:n Nalle (agility)valioitui Oulun reissulla (taitava parivaljakko ♥ ), joten pääsin osaksi myös valiointijuhlistuksia. Olipa muuten ihan törkeän hyvää porkkanakakkua. Resepti olikin nimellä "maailman paras porkkanakakku" - en voi kyllä väittää vastaan. :)

Keskellä viikkoa korjaajamies kävi myös tutkimassa jääkaappiani (jonka resonointiin menetin hermoni alkuviikosta) ja vika löytyi kapistuksen takaa.  Hiukka silikonia ääntä pitäneeseen kaukaloon ja tada, saan nukkua yöni rauhassa. Homma hoitui 20 minuutissa ja opiskelustakin tuli hiukka miellyttävämpää kertaheitolla.

Eksyin myös ensimmäistä kertaa Punnitse ja Säästä -kauppaan (jepjep, mä tunnun olevan myöhäisherännyt ties minkä suhteen... :D). Melonit ja mansikat, namnam ♥  Kuvassa olevat kiivit päätyi lopulta roskikseen - ei napanneet ei..

Uutta viikkoa aloitellaan nyt maanantaina hyvillä mielin. Viikolle on luvassa Iipan häkkitreenejä, Riimin omia treenejä ja yksi päivä töitä (+ tietty lukuja). Eli suhteellisen 'vapaa' viikko edessä.