Tapaus selkä

Sain ihan todella hyvän kysymyksen Islan selkäongelmiin liittyen, ja ajattelin koostaa tästä ihan oman postauksen. Myös itseäni varten. Tiedän, että tulevaisuudessa tulen miettimään mitä sitä oikeastaan tapahtuikaan ja milloin. Ja en tämän blogin puolelle olekaan kertonut mitään Islan taustoista. Juttelin päälle viikko sitten yhden kaverini kanssa, joka kyseli Islan tilanteesta ja miten meillä oltiin edetty tämän päivän pisteeseen. Tuli sen verta kaiveltua oman muistin syövereitä, että tämän postauksen tekeminen osuu aika sopivasti kohdille. Ehkäpä tästä on myös herättelemään muiden koiria omistavien ajatuksia oman koiransa lihashuollosta. :)

*****

Kirjoitin piiiitkän tekstin meidän hoitohistoriasta, mutta asiaa tuli niin runsaasti, joten tein hoitohistorialle oman sivun (täällä). Ne joita kiinnostaa lukea tarkempaa selvitystä Islan tilanteesta, löytää lisätietoa sieltä. Tähän kokosin saman tiivistettynä versiona.

*****

6/2013

Islan tapaus on ns. ihan omaa luokkaansa, jos vertaa tavallisiin lihasjumeihin, joita saattaa tulla mm. tavan harrastamisen seurauksena. Se ei ole rodun ominaisuus, ei onneksi, vaan ihan täysin tämän yksilön ongelma, joka juontaa juurensa ainakin vuoden 2013 syksyyn. Isla oli kaiken tämän alkaessa niin nuori (reilusti alle vuosikas), että tapahtumalla on varmasti oma (negatiivinen) vaikutus Islan kropan kehitykseen, luonteeseen, luottoon... Ja ties mihin muuhun.

Miksi?

Mahdollisia syitä koko kropan vinoumalle on mietitty (ja paljon). Voin vain arvailla, vaikkakin iso epäilys on olemassa siitä, mikä se on loppujen lopuksi aiheuttanut.

• Isla 4kk - tippui korkealta lumivuorelta. Ei näkyviä jälkiä koirassa, mitä nyt hiukka hämmentynyt 10 sekuntia, jonka jälkeen pentu jatkoi kenguruloikilla matkaa
• Isla about 7-8 kk - tapaturma
  Jäi Nallen jalkoihin (kompastui/ei saanut käännettyä kroppaa/ei ehtinyt alta pois Nallen suuremman vauhdin takia..)
• epäedullinen rakenne altistaa?
• jotain muuta, mitä ei ole huomattu?

Syksy 2013

• Elokuussa Isla reagoi ekan kerran nostamiseen rääkymällä, koirasta ei tunnustelemalla löydy mitään erityisempää kipukohtaa, pistetään säikähtämisen/huonon asennon piikkiin (T:n nosto)
• Isla aloittaa ekat juoksunsa - kipuherkkyys korostuu
• Syyskuun alussa kynsien leikkaus -episodi, jossa I ei anna koskea takajalkoihin
• Syyskuussa toinen nosto-rääkymiset mutta koira ei reagoi tunnusteluihin mitenkään erityisemmin (T:n nosto)
• lokakuussa 2 x nostorääkymiset (minun nostot), jonka seurauksena alan miettiä koiran kipuilua
• rekisteröin myös muutokset askelluksessa - ei ravaa, köpöttävää/keinuhevosen kaltaista askellusta, S:n kanssa juteltu ja päädytty siihen, että jotain mahdollista vikaa koiran kropassa
• Marraskuussa saadaan vihdoin aika urheilukoirahierojalle (S), jossa selviää se mitä epäiltiinkin - Islan ranka kiero, paljon pieniä jumiumia, 2 lukkoa (rintarangassa ja lantion alueella), joille S ei kykene tekemään mitään. Pieni koira onkin kuin onkin ollut hyvin hyvin kipeä.
• Saan ajan Piiralle maaliskuulle
• Pari päivää hieronnan jälkeen Islan takapää menee lukkoon - takapää ei toimi, koira ei pääse istualleen/seisaalleen. On väsynyt ja ruokahaluton eikä kykene ottamaan askelia. 
• Eläinlääkäriaika Jynkkään - perustutkimus  + röntgen. Selkäranka ok, Toinen lonkka näyttää kuvissa löysältä (kasvattajan mielipide jälkeenpäin kuvien näkemisen jälkeen, että jalka on päin peetä venytetty) mutta luustosta ei sen suurempia vikoja löydy. Kipulääkekuuri + ohjeistus käyttää sarjana hierojalla.
• Samalle viikolle osteopaattiaika (nro I) Ouluun. Pettymys koko käynti - ei vastannut odotuksia.
• Isla jää virallisesti (aksa)saikulle
• Joulukuussa saan peruutusajan Kaiperlalle helmikuulle

2014

• Tammikuussa yritetään hillitä Islan kasvanutta tarvetta tehdä JOTAIN. Häiriökäytökset pahenevat enemmän ja vähemmän, koska saikkulaisella on rajatut mahdollisuudet purkaa virtojaan ja se sitten näkyy käytöksessä.
• Helmikuussa tehdään ensimmäinen reissu Helsinkiin - Kaiperla (osteopaattihoito II) hoitaa kummatkin tytöt. Käydään läpi Islan käytösongelmia ja käytöstä kotona, joista päällimmäisenä jää mieleen huomiot mm. kyljellään nukkumisesta, nopea reagointi liikkeisiin. Lopputulemana "takapää ongelmien lähtökohta, aiheuttanut pysyvän stressitilan elimistölle. Toinen polvi virheasennossa kun lantio vääntyi vinoon. Lantion takia koko etusta oli yhtä juntturaa, jolla elimistö oli yrittänyt kompensoida jumiutunutta takapäätä. Koiran koko kroppa siis ihan päin peetä. Kaiperla sai takapään lukkiumaa hölläämään, ja samalla helpotettua etupään kuormaa. Yhden hoidon vaikutukset näkyy vielä 6-8 viikon päästä, eli seurailemme koiraa ja mihin tilanne menee."
• Maaliskuun lopulla pääsimme Piiran (osteopaattihoito III) käsittelyyn: "Ongelmaa vasemman SI nivelen alueella, oikea etuosa jumissa ja samoin rintaranka. Vasen puoli heikompi/lähes lihakseton, kun koko kroppa kompensoi vinoumaa oikealla puolen. Keskityttiin hoitamaan rintarankaa. Edelleen löytyi lukkoja ja kipupisteitä, ja koko hoito oli I:lle yhtä ininää. Hoidon alussa ei kylkiluut päässy liikkumaan lähes laisinkaan koko rintakehän lukkiuman/jumiutuman takia mutta loppua kohden selkälinja suoristui ja koko rintakehä oikeasti liikkui." Kotiuduimme jumppaohjeiden sekä luontaistuotesuositusten kera
• Huhtikuuhun mennessä Isla nukkuu enemmän kyljellään ja hakeutuu itse syliin hakemaan läheisyyttä
• Islan leikkiminen muiden koirien kanssa on muuttunut - se rallattelee muiden mukana, haastaa hippaamaan, käyttää kroppaansa suhteellisen hyvin, ei ole jähmeä, kääntyy sutjakkaammin mitä yli puoleen vuoteen
• Toukokuussa S hieroo (hieronta II) jälleen Islan
• Kesäkuussa aloitellaan uintiharrastusta kahlaamisharjoituksilla
• Heinäkuussa Isla aloittaa tokokurssin
• Elokuussa Isla saadaan uimaan
• S hieroo (hieronta III) jälleen I:n elokuun puolivälissä
• Syyskuun alussa matkustamme N:n kanssa Helsinkiin ekaa kertaa Ketolan (osteopaattihoito IV) käsiteltäväksi koko lauman kera. Isla oli "vasemmalta takaa ihan täysin jumissa, se sitten luultavimmin vaikuttaa oikealle eteen, jossa lapa oli täysin liikkumaton. Eli kompensoi takapään liikkumattomuutta etuosalla (sama homma keväällä, koko etusta oli vaan pahemmin jumissa). Rangastakin löytyi jotain pientä." Ketola suositti sarjakäyntiä, puolen vuoden välein käyminen ei todellakaan riitä.
• Lokakuun alussa matkustamme Joensuuhun Ketolan hoidettavaksi (osteopaattihoito V). "Osteopaatti ei päässyt edes käsittelemään takapäätä kunnolla vaan keskittyi rintarankaan ja etustaan. I kirrasi pahasti vastaan takajalkoihin koskemista.."
• Lokakuun puolessa välissä Ketola (osteopaattihoito VI) teki kotikäynnin Kuopion reissunsa ohessa. Koko hoito keskittyi (ekaa kertaa) takapäähän.
• Aloitimme (lähes) jokailtaiset venytykset Ketolan ohjeiden mukaan
• Isla aloittaa juoksunsa marraskuussa, jolloin suunniteltu osteopaattireissu siirtyy korostuneen kipuherkkyyden takia. Venytyksiä ei voi tehdä tärppipäivien aikana, koska koira on niin kipeä
• Islan saikku loppuu ja Isla pääsee aksakentälle yli vuoden tauon jälkeen
• Joulukuussa muutamaa päivää ennen jouluaattoa suuntaamme Helsinkiin Ketolan käsiteltäväksi (osteopaattihoito VII). "Saatiin tällä kertaa hirmuisen hyviä uutisia - selkä oli paljon paremmassa kunnossa siitä, mihin se saatiin 2kk sitten." Saimme myös luvan aloittaa agilityn varovaisen harrastamisen
• Aloitan Islan vastaehdollistamiset, josta napsahtaa yhteislenkkikielto + hetkellinen harrastuskielto

2015

• Ketola hoitaa Islan Kuopiossa (osteopaattihoito VIII) tammikuun tokalla viikolla - rintarankaan on tullut jumiuma. Takapää on mennyt jälleen eteenpäin kuukauden takaisesta. Ketola kehottaa meitä keksimään sopiva tapa käyttää takapäätä, jotta se ei jumiutuisi vähäisen käytön puutteesta (ylämäkijuoksu, vesijuoksu, harrastaminen tms.).

*****

4/2014

Islan lihasjumien/lukkojen aiheuttamat oireet olivat (ja ovat osittain vieläkin) sen verta pahoja, että ne kyllä näkyi käytöksessä, kun niihin alkoi kunnolla kiinnittämään huomiota. Joten sanoisin vaikeusasteen ja koiran tavan tuoda esille kipunsa vaikuttavan hyvinkin paljon. Ja sen, kuinka hyvin omistaja osaa lukea koiraansa. Itse pistin liikaa teinipöljäilyn piikkiin - asia mitä kadun vielä tänäkin päivänä.

Islan tapauksessa kipuja on saatu helpotettua, mutta nyt voidaan silti vain arvailla sitä, kuinka paljon kipuiluista on kipumuistia. Eli Isla on joskus ollut kipeä ja vaikka ei enää olisikaan, se silti reagoi voimakkaasti takajalkojen koskemiseen. Tämä on suurin ongelma hoitojen kanssa. Ketola sanoikin viimeksi sitä, että kipumuisti on todella todella vahva. Tämä oli todettu jo viime syksynä S:n hieronnoissa. Isla lopulta rentouttaa jalat todella hyvin, mutta ensimmäinen puoli tuntia menee siihen, että Isla on yhtä jäykkää kippuraa eikä rentouta kroppaansa mihinkään suuntaan. 

Islan luonne on muuttunut kovasti siitä mitä se oli pentuna. Tietyt asiat ovat korostuneet huippuunsa kipujen takia. Reaktioherkkyys. Haukkuherkkyys. Kyky rauhoittua. Elimistön stressitila oli todella suuri kipujen pahimpina aikoina, ja se on jättänyt (pysyvän?) jäljen tämän koiran luonteeseen. Kuinka paljon nuo luonteenpiirteet tulee "pehmentymään"... Se jää nähtäväksi. Aika tuo myös tähän teinikoiraan järkeä, joten ihan jo ikääntyminen voi vaikuttaa positiivisesti tiettyihin asioihin. Tai ainakin voimme elää toivossa.

Muita vaikutuksia olen osannut arvioida vasta näin jälkeenpäin. Kuten se, että Isla ei vuosi sitten syksynä nukkunut kyljellään keskellä lattiaa. Se oli aina pienessä myttyrässä suhteellisen hyvin "suojatussa" nurkassa ja jos kuljit ohitse, Iippa pomppasi pystyyn sekunnissa (mä en ole oikeasti ikinä nähnyt niin nopeaa nousemista kuin mitä Isla pääsee jaloilleen, vieläkin). Kaiperlan ja Piiran hoitojen jälkeen Isla on alkanut nukkua enemmän kyljellään. Ja keskellä lattiaa. Tämä kertoo Kaiperlan mukaan luottamuksesta. Siitä, että elimistö pystyy rentoutumaan paremmin. Mikä on sinänsä ihan järkeenkäypää. Pystyn myös nykyään (välillä) kävelemään Islan ohi ilman, että se nousee jaloilleen makuulta. Riippuu Islan mielentilasta - kuinka ns. viritetty se on toimimaan tai kuinka väsynyt se on.

Jälkeenpäin pystyin huomaamaan myös sen, kuinka Islan käytös muuttui lenkillä muiden koirien seurassa. Se hippasi. Spurttaili. Juoksi. Kääntyili ja väisteli hippakavereita. Asioita, joita se ei ollut tehnyt pitkään pitkään aikaan, mutta jotenkin senkin oli vain unohtanut, kuinka Isla on aiemmin toiminut. Kaikki muuttui 2013 kesän/syksyn aikana niin hiljalleen, etten edes tajunnut muutoksia. Iippa myös tunkee itsenäisesti syliin. Asia, joka oli vuosi sitten ihan utopistinen. Rapsutuksia se ei suuresti arvosta (epäilen johtuvan kipumuistista, silityksen jatkaminen pyllyn päälle saa yleensä koko koiran jäykistymään) mutta saattaa röhnöttää oikein tyytyväisenä sylissä, jos vaan muistaa pitää omat kädet kurissa.

Muita asioita käytöksessä oli omatoimisen venyttelyn ja ravaamisen puute. Isla nykyisin venyttelee useita kertoja päivässä, mikä kertoo omalta osalta kropan vertymisestä. Ravaamista ei vieläkään tapahdu vapaana ollessa, epäilen Islan jo joltain osin oppineen köpöttävän askelluksen ja sen on enää vaikea muutta opittua askellustapaa. Mikä on sinänsä kurja, koska vääränlainen askellus vaikuttaa negatiivisesti kropan kuntoutumiseen ja voi aiheuttaa lisää jumeja.

3/2014

Tähän lihasjumien hoitamiseen voisin paneutua ties kuinka pitkäksi aikaa. En voi omalta osalta olla liikaa korostamatta sitä kuinka tärkeää koiran (varsinkin harrastuskoiran) lihashuolto on. Mun tekee ihan pahaa katsoa kuinka harrastuskoiria työnnetään suoraan agilitykentältä kylmään autoon ja ajetaan kotiin. Tai toinen josta ei voi liikaa puhua on koiran lämmittely ennen harrastuksia. Koiran lihaksien lämmittelyä/jäähdyttelyä ei arvoteta tarpeeksi eikä näille jätetä tarpeeksi aikaa. Varsinkin Suomen talvioloissa mitkään vartin lämpät vaan ei oikein riitä, jos pakkanen hipoo -20 asteessa ja treenihalli on kylmä.. Rikkoutumisriski kasvaa niin suuresti että, kun kylmillä lihaksi lähdetään tekemään räjähtäviä spurtteja. Miksi kukaan tahtoisi tieten tahtoen altistaa oman koiransa rikkoutumiselle? Ei ymmärrä.

kuva täältä

Osteopatia ei ole hierontaa, ”niksauttelua” tai fysioterapiaa, vaan kokonaisvaltainen hoitomuoto. Sen avulla pureudutaan ongelmien syihin ja alkuperään, eikä pelkkiin seurauksiin. Perusajatuksena on, että vain esteetön selkärangan toiminta mahdollistaa elimistön terveen nestekierron ja hermoviestinnän. Jos näissä toiminnoissa on häiriöitä, häiriintyy koko elimistö tai sen osa-alueita aiheuttaen erilaisia oireita tai sairauksia."

(Osteo in flow)

Osteopatiasta on todella mielipiteitä puolesta ja vastaan. Niin ihmis- kuin eläinpuolellakin. Mulla on tuttava-/harrastuspiireissä enemmän ihmisiä, jotka vannoo hyvän osteopaatin nimeen koiran lihashuollon tukena. Ja jotka käyttävät koiraansa säännöllisesti hoidoissa. Mutta osaan myös nimetä niitä suoraan, jotka eivät ymmärrä osteopatian etuja ja pitävät sitä ihan höpöhöpönä. Tosin, jos kokemusta on sen kaltaisesta osteopaatista kuin meidän eka Oulun osteopaatti oli, väittäisinkin koko touhua huuhaa-touhuksi. Koska näin vuoden kunnollisten osteopaattien kokemuksella voin sanoa suoraan, että se hoito oli kyllä osittaista huuhaata ja en ikinä suostuisi maksamaan moisesta. 

Olen nähnyt nyt kolme suhteellisen kehuttua osteopaattia tositoimissa, ja en voisi enempää olla sitä mieltä, että tulen käyttämään (perusterveitä) koiriani säännöllisesti hoidettavana useamman kerran vuodessa. Uusin kasvattajatuttavani kertoi käyttävänsä pentunsa kahteen kertaan Kaiperlalla hoidettavana ennen luovutusta. Tästä löytyykin tietoa Kaiperlan nettisivuilta (josta voi tosiaan lukea lisää myös itse osteopatiasta, jos kiinnostus heräsi :) ).

"Synnytyksen jälkeisestä kallon kireydestä kärsivällä pennulla voi olla vatsavaivoja, kouristuksia ja nielemis- tai imemisongelmia. Näitä aivan pieniä pentuja on hoidettu hyvin tuloksin kraniaaliosteopatialla.

Tavallisimmat pentuiän vaivat liittyvät kuitenkin kasvuun ja kehitykseen. Pennulla voi ilmetä kasvuhäiriöitä, kuten jalka-asentojen virheellisiä muutoksia, selkärangan kaarien epätasapainoisuutta, kipua tuottavaa panostiittia tai ylipäätään haluttomuutta liikkua."

"Pentuiässä tapahtuneet pienetkin onnettomuudet voivat häiritä tervettä kasvua. Voimakas trauma, isku tai tärähdys lantion alueelle vinouttaa lantiota ja lonkkamaljan terve, normaali kehitys voi häiriintyä. Koiraosteopaatti pystyy usein saamaan hyviä tuloksia myös tämän tyyppisissä ongelmissa."

Musta on ihan huikeaa, että kiinnitetään myös huomioita näihin asioihin koiran ollessa pieni. Jos tähän talouteen joku päivä vielä pentu astuu, se lentää suoriltaan osteopaatin käsiteltäväksi, oli siitä tulossa harrastuskoira tai ei. Ja sekin kun on vaan fakta, ettei kunnollinenkaan koirahieroja löydä kaikkea mitä pätevä osteopaatti. Monihan käyttää omaa harrastuskoiraansa vain ja ainoastaan hierojalla. En nyt sano, että kaikki koirat on rikki ja vietävä osteopaatille hetijustnyt, mutta itse kyllä suosittaisin sitä lämpimästi edes johonkin väliin. Viime helmikuun puolella Kaiperla sanoi, että oli todella hyvä, että toin Riimin hoidettavaksi vaikka hieroja ei siitä mitään vikaa löytänytkään paria viikkoa aiemmin. Sen takapää oli kuin olikin ihan täysin jumissa.

Ja ei, tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus dissata hierojia. S on ihan korvaamaton mutta kuten on itsekin sanonut, hän vaan ei kykene korjaamaan kaikkia kropan vinoumia, mistä varmasti osa harrastuskoirista (välillä) kärsii. Agility ei ole kropalle mitenkään erityisen hellä laji. Youtubesta löytyy ties kuinka monta liukastumis- ja törmäämisvideota, joissa koirat liukuvat huonoilla alustoilla, tippuvat mm. puomilta, törmäävät esteisiin ja kompastelevat putkissa/rimoihin. Ja sekin on hyvä tiedostaa, että hierojissa on eroja - urheilukoirahieroja on täysin eri koulutuksen saanut mitä tavan koirahieroja.

4/2012 

Jos jotain mietin tulevalle vuodelle, niin se, että voisi olla kiva saada Isla Kaiperlan käsiteltäväksi uusiksi. (Olen ymmärtänyt) Ketolan käyttävän pikkaisen eri hoitomenetelmiä mitä Kaiperla. Aikojen saaminen Kaiperlalle vaan kestää, ja Ketolalle on saanut ajan suhteellisen lyhyellä varoitusajalla (liekö nämä mun hyvät välit jo hiukka vaikuttaa ;) ). Ja Islan historia alkaa olla Ketolalle sen verta tuttu, että hoitojen tekeminen helpottuu eikä eka kerta mene potilaaseen tutustuessa. Että jospa tämä kevät mennään totutulla kaavalla. Ketola oli tulossa Joensuuhun maaliskuussa, ja sinne kuulemma kaipaillaan edelleen koiria hoidettavaksi, jotta koko Ketolan tuleminen saataisiin onnistumaan. Senpä takia suunniteltiin N:n kanssa kimppakäyntiä, se kun olisi sopivasti kahden kuukauden päässä viime hoidosta. Ja jos (ongelmattomalle :D) (harrastus)koiralle suositellaan käyntiä vähintään puolen vuoden välein osteopaatilla, Nallelle hoito tulisi ihan nappiaikaan.

*****

Vaikkakin kaikki tästä oli itselle tuttua, tuon hoitohistorian kirjoittaminen auki on aika raskasta luettavaa. Jäin ihan miettimään, että osaakohan sitä oikeasti ja aidosti arvostaa koiransa terveyttä ennen kuin on omistanut koiran, jonka kroppa on tuhannen mutkalla sekä jumissa eikä ole varmaa saadaanko terveen koiran papereita ikinä. Sitä pitää jotenkin niin itsestään selvänä asiana, en mä ole ennen Islaa ikin ajatellut ennaltaehkäisevän lihashuollon tärkeyttä niin perusteellisesti. Kyllähän sen on tiedostanut, että ns. tervettä ja oireetonta koiraakin tulisi huoltaa mutta sitä ei jotenkin ole osannut arvottaa niin paljoa mitä ehk tulisi. Moni koira (kuten Riimi) kuitenkin peittää kipunsa viimeiseen pisteeseen saakka. Islan kohdalla on taas onni, että se on niin välitön ja sitä on loppujen lopuksi suhteellisen helppo lukea milloin jokin liike sattuu ja kovasti.