Auringonlaskun aikaan

Täydellisen huikeita ilmoja saattoikin sattui vuoden viimeisimmille päiville. Aatto, viime sunnuntai ja vielä lisänä eilen tiistaina kullankeltaista aurinkoa taivaan täydeltä pienen pakkasen kera. Kelpaa. ♥

27.12.15

Niitä harvoja kuvia, joista yhdestä voisin tahtoa taulun. Joku näissä vaan vetoaa niin kovin. ♥


Mutta sen suuremmitta puheitta nautinnollista huomista iltaa ja ihanaa Uutta Vuotta kaikille!

Kevyempää arkea

Parisen viikkoa hujahti kuin hetkessä. Oli viikonloppu ennen aattoa. Sitten pari päivää ennen aattoa, jolloin shopattiin ruokaa, tehtiin jouluruokaa, nähtiin kaverin kanssa, siivottiin kotia. Sitten oli jo THE päivä, jolloin sai rentoutua ihan kunnolla (♥) ja päästää kaikki lukuajatukset menemään. Ja siitä siten pikkuhiljaa paluu takaisin arkeen.. Joka siis oli enempi ja vähempi helppoa.. ;)

Tänä(kään) vuonna ei tullut tehtyä itse joulukortteja. Ei tähän pääsykoelukurupeamaan mahtunut mitään sellaista ylimääräisenä.. Ja niitä joulukortteja tuli lähetettyä vaan muutama juurikin niille ns. tärkeimmille ihmisille.

Lukusuunnitelmaa olen saanut muokata sitä mukaa miten päivät ovat edenneet. Aattoa edeltävästä viikosta tuli huomattavan paljon kevyempi mitä oli suunniteltuna. Keskellä viikkoa sain vihdoin Kiinanmaalta sen mitä oli tilattu jo kolmisen viikkoa sitten..

Paracordeja. Heijastavia vielä kaiken lisäksi. Eli nyt sitten lähti. Nimittäin tytöille uudet remmit. 

Lukot + muut härpäkkeet olivat tulleet postin lakosta huolimatta jo reilua viikkoa aiemmin. Olin kytännyt paracordien lähettäjän seurantalinkkiä päivittäin ja melkeinpä itkenyt sitä, että miten ihmeessä tavara seilaa vaan Kiinassa eestaas eikä päädy etiäpäin. Tilausseuranta näyttää edelleen, että paketti on Shanghaissa..

Kun kävin hakemassa postista paketin, olin niiin lähellä, etten kiljunut ääneen tajutessani mitä käsiini sain. En osannut yhtään odottaa, että pakettikorttia vastaan saisin läjän remmimateriaaleja. Yksi ilta meni sitten taiteillessa ekaa remmiä (yllättävän koukuttavaa!), ja saman viikon viikonloppuna tuli tehtyä toinen. Yllättävän aikaa vievää. Punomiseen itsessään saa menemään tunnin, varsinkin kun kehittelin tavallisen remmin ideaa astetta pidemmälle halutessani lopputuloksesta hiukkasen monikäyttöisemmän. Kynttilän kanssa leikkimiseen (remmien päiden polttamiset) ja käsilenkin ompeluun sai tuhrattua keposesti toisen tunnin. Varsinkin harjoitellessa ja yrittäessä räpeltää ilman sormien palamista. :þ

Luulis kestävän, murtolujuus 249 kg, ja on muutes kevyt! :) Valmis remmi painaa härpäkkeineen päivineen noin 97 g

Niin hirmuisen tyytyväinen ettei tosi. Uusia remmejä olin miettinyt jo useamman kuukauden, kun nuo entiset alkoi näyttää hajoamispisteessä olevilta. Kyllä näillä nyt kelpaa. Ja uudetkin saa tehtyä kädenkäänteessä, jos hajoavat tai heijastinosat kuluvat. Tosin se huono puoli näissä on, että näitä alkaa himota lisää. Niin että miten olisi erivärinen remmi joka viikonpäivälle? ;)

Riimin remmi - turkoosia sen olla pitää ♥

Remmithän toimii kuten tavalliset hihnat mutta Islaa ajatellen (inhoaa pannan ottamista pois, tuntuu epämukavalle selän kipujen tms. takia) kumpaakin remmiä on mahdollisuus käyttää ilman pantaa. Taipuu siis noutajataluttimeksi, erittäin käyttökelpoinen lyhyillä pissatusreissuilla tuossa takametsässä, jossa koirat juoksee vapaana anyway.

Aattoa edeltävään viikonloppuun osui myös neljän koiran huoltoa N:n poppoon täydentäessä meidän laumaa sunnuntain verran N:n ja hänen miehensä reissatessa etelässä. Sinänsä helpoin hoitokeikka ikinä; B osasi olla sisäsiisti ja kummatkin oli suhteellisen rättipoikkiväsyneitä lauantaista maalla.

Tein aattoa edeltävällä viikolla uutta lukusuunnitelmaa tammikuunkin osalta, ja hölläsin hiukkasen tahtia. Siinähän oli ihan hyvin varaa. Sekin, että samaisella viikolla aikaa kului remmiprojektiin sekä sunnuntaina isomman lauman huoltamiseen, mikä osaltaan vei aikaa lukemisilta. Ja tähän kun lisättiin vielä se, että vastoin ajateltua ja suunniteltua, pidinkin aaton jälkeiset päivät suhteellisen rentoina. Hommia tuli tehtyä muutamia tunteja päivässä kevyesti. Arkeen paluu tapahtui pääosin eilen maanantaina, jolloin pistin sitten tiukasti kellon soimaan kasilta ja vääntäydyin kirjojen ääreen ennen yhdeksää. Huvittiko? No ei! Siihen "lomamoodiin" kun pääsi, niin olisi oikein mieluusti jatkanut neulomisprojekteja ja vaan viettänyt ihanan harmonista aikaa sohvan pohjalla. Ja kyllä, just tuolta musta tuntui aaton jälkeen :D Kunnon rauhalliset zen-fiilikset, ajatukset tiukista lukupäivistä melkein itketti kuin innosti. Tämän se mulla tekee, lukurytmin hukkaus. Jo parissa päivässä. ;) Niin helppoa se on. Mutta se palautuu kyllä, kunhan vähän totuttelee..

Joululahjaa kaverille, kyllä tuon mitteliksi tunnistaa :)

Hengissä

Edit kirjoittamisen jälkeen: Teksti on pääosin naputeltu 6.12. (sunnuntai), korjauksia/lisäyksiä tehty seuraavana päivänä ja näköjään julkaisu sitten venyi lukukiireiden takia keskiviikolle (eli 9.12.). Mietin, että päiväänkö tämän sunnuntaille, mutta menkööt nyt sitten tälle päivää.

*****

Hah, no onpa taas otsikko. Mutta ottaen huomioon hiljaiselon blogin suhteen niin sitäpä juuri. Jollei marraskuun kuvapostauksia oteta huomioon niin menihän tässä melkein 3 kuukautta viimeisimmästä postauksesta..

Pimeys ja kynttilät, ai että ♥

Mun pieneen päähäni ei vaan meinaa mahtua, että ollaan jo joulukuussa menossa. Siis oikeasti? Joulukuussa? Ihan vasta oli syyskuu.. Tai lokakuun alku.. Niin oliko tässä marraskuukin? Ja nyt? Marraskuu vähän niin kuin menijohuspoishävis. Vähän päälle pari viikkoa Jouluaattoon. Joulukuusta mennyt jo melkein viikko. Itsenäisyyspäivä itse asiassa tänään (Onnea Suomi!) ja tänä(kin) vuonna sitä vietetään hyvin "perinteisesti" kynttilöiden kanssa tunnelmoiden (ja pääsykokeeseen lukien.. perinnettä kerrakseen..).

Tässä on jotenkin vierähtänyt kolme kokonaista kuukautta (ja rapiat päälle) viimeisimmästä postauksesta. Mulla oli luonnoksissa 2 yritelmää, joissa oli jopa tekstiä muttei ne ikinä päätyneet julkaisukelvollisiksi. Joten deletoin ne suorilta äsken ja ajattelin kokeilla uusiksi. Jospa nyt paremmalla menestyksellä.

Kisaviemisiä elokuun kisoihin

Elokuu (ja oikeastaan myös syyskuu) koostui hyvin pitkälti töistä. Ja siinä sivussa lukemisista. Tai no.. Ilmaistaan asia niin, että lukemisen yrittämisestä. Kunnon rutiinia ei oikein saanut lukujen suhteen muodostettua, kun kävin lähes joka toinen päivä tekemässä muutaman tunnin pätkää töissä ja kaiken lisäksi vielä suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Tehty lukusuunnitelmani luisti minkä kerkesi yllätystöiden takia ja sain muokata suunnitelmaani mennen tullen palatessa... Yritys oli jo silloin syyskuussa aika hyvä, ja välillä koinkin, että lukemiset eteni. Ainakin aina parin päivän ajan paremmalla menestyksellä, kunnes tuli jotain mikä keskeytti lukemiset. Mahtui tuonne syyskuuhun yksi viikonloppu, jolloin viihdyin kolmen päivän aikana melkein 35 tuntia töissä.. Suoraan sanotusti tympi. Silleen isolla T:llä Tympi.

Sain elokuun loppupuolella kaveriltani lainaan vähän valovoimaisemman putken (kiitos muru ♥ tarvitsetkohan sä sitä jo pian takasi? :D ) ja tämä sai itselle pienen kimmokkeen taas syventyä valokuvaukseen. Tai oikeastaan kuvanmuokkaukseen. Monen monta tuntia tuli kulutettua uuden hankinnan, Lightroomin (♥) kanssa. Vielä sen kanssa olisi tekemistä kaikkien hienosäätöjen kanssa, mutta perussäädöt alkaa olla hanskassa. Lainasin about pari kuukautta sitten kirjastosta Lightroomia käsittelevän kirjan mutta arvaatkaas oonko kerinny siihen tutustumaan sen tarkemmin? No en! On se elämä kiireistä..

Riimin ah-niin-kaunis "haista muija *piip*" -ilme :D

Korvakarvatrimmausta pihalla, ylhäällä before kuva 

Oli vissiin nameista puhe kielareista päätellen // siistityt kuulimet 

Kasan lempparit oikeassa yläkulmassa; mango jogurtti ja vadelma (vai olikohan se karpalo..)-valkosuklaa ♥ Muita aikas kivoja oli baileys juustokakku ja after eight.  Suosittelen ehdottomasti maistamaan, jos kohdalle sattuu (vaikka hinta vähän kirpaiseekin suhteessa kuutioiden kokoon..)

Lokakuusta mulla ei sen suurempia ajatuksia ole. Tein viimeiset työvuorot lokakuun alkupuolella ja sen koommin mua ei ole töissä kaivattu. Siellä oli pieniä, hmm... muutoksia työntekijöissä, joten näin tällä kertaa. Tosin, tässä vaiheessa ei ole paljoa itkettänyt, saanpa nyt oikeasti keskittyä siihen mihin tahdon (eli pääsykokeeseen).

Jotenkin lokakuussa sitä hurmioitui kirjaimellisesti siitä, että oli VAPAATA. Pääsykoeluvut eivät jääneet ihan kokonaan, mutta taisi siellä olla 2-3 viikkoa jolloin en tainnut koskea kunnolla kirjan kirjaan. Katsoin televisiota sitten siitäkin (ja koko viime kevään ja kesän) edestä. 2 kautta Greyn anatomiaa, 2 kautta Big bang theorya ja taisi siinä ehkä mennä kausi tai kaksi Devious Maidsiakin, Game of thronesia yksi kausi.. Tuon jälkeen en oikeastaan olekaan tv:tä aukaissut. Ehkä katsonut jakson tai pari GoT:sia. Taisin töllöttää telkkaria sitten kerralla taas seuraavan puolen vuoden tarpeeseen, että jospa sitten jatkan kesällä 2016.. ;)

Tämä kuvaa oikein hyvin lokakuun teemaa :D Voisi ihan hyvin olla mun kuva tässä tilalla samanlaisella ilmeellä

Mutta jos jotain positiivista, niin olin ahkera sitten muussa mielessä: kudoin. Villasukkien tekeminen (ja kutominen yleensäkin) on yllättävän koukuttavaa.. Kuten tuo tv:n katsominen, tämäkin tuntuu tulevan mulla aalloissa. Kudoin kuukauden, nyt sitten tv:n katsomisen vähentymisen jälkeen on sekin jäänyt taka-alalle. Ongelma tässä on se, että mun piti tehdä muutamat villasukat joululahjaksi. Onneksi vietän joulua vasta tammikuussa eli onhan tässä vielä aikaa...

Alhaalla salomoninsolmuista tehty huivi, jossa on todennäköisesti tällä erää enemmän karvaa
kuin laki sallii kiitos Islan. Kersakoira oli laajentanut omia nukkumisoikeuksiaan sohvalle ja
ilmeisesti nukkunut huivin päällä.. :þ

Marraskuun alku. Siihen pakkautui paljon. Käytiin viikonloppureissu Oulussa. Se reissu meni ihan täysin teemalla "osta uusi puhelin äidilleni ja opeta sen käyttö kahdessa päivässä". Homma osoittautui yllättävän helpoksi, äitini osasi jo ihan näpsäkästi whatsapata sunnuntai-iltana, kun koitti lähtö takaisin Kuopioon. Eli ei yhtään huonommin ajatellen sitä, että soittaminenkin meinasi tuottaa aluksi vaikeuksia. Facebookin käyttö ei ihan vielä auennut, eli ilmeisesti mulla riittää vielä hommaa tulevalle vierailulle.

Niin, ja oma vanha puhelimenihan sanoi itsensä irti elokuussa, eli minäkin siirryin sitten uuteen luuriin alkusyksystä. Vaatinut hieman opettelua kirjoittaa ilman fyysistä näppistä. Ekan kahden viikon aikana melkein tuli itku kirjoitusvirheiden takia. :D Onneksi vain melkein, ja näin 3 kuukauden jälkeen ei itketä enää yhtään.

Marraskuun alussa soviteltiin myös pelastusliivejä..

Vähän on epäileväinen ilme 

...syystä että Kuopioon avattiin koirauimala, joka on kyllä yksi iso Jippii! Tosin, hintapolitiikan kannalta tämä ei osoittautunut kovinkaan halvaksi harrastukseksi, joten ainakin meidän osalta tämä karsii käyntikertoja kummasti. Marraskuu oli tarjouskuu, joten käytimme hyväksi "halpoja" (suhteellista..) hintoja ja mahdutimme marraskuulle kaksi käyntiä. Ideana pääosin totuttaa pikku-B:tä uimiseen ja siinä sivussa sitten läträyttää muu lauma. Seuraavaa käyntiä voidaan sitten miettiä suorilta tammikuulle...

Riimin ilme on joka kuvassa kyllä ihan yhtä surkea eikä Börniskään tuossa alhaalla yhtään onnellisemmalta näytä. :D 

Mr. B on kasvanut ihan hurjaa tahtia. Ikää alkaa kersakoiralla olla jo puolisen vuotta. Vauhtia ja koheltamista on enemmän mitä järkeä mutta kuuluu asiaan..

Marraskuun loppupuolelta

Jotenkin mä näen tuossa vasemmassa kuvassa samaa riemuidiotismia mitä Islassa:

Kuin kaksi marjaa!
(11/2013)

Niin, ja mun rakas pieni karvarukkanen täytti vuosia marraskuun alussa. ♥ Isla on jo siis hurjat 3 vuotta, mikä tuntuu ihan älyttömältä. Tosin kyllä sen huomaa myös siinä, kuinka paljon se on saanut pääkoppaansa kasaan. Ikäkin tekee tehtävänsä.

About 3 vuotta sitten - pallokorva ♥

Marraskuulle mahtui myös uusille proviisoriopiskelijoille suunnattu graduaiheiden esittelyluento, jossa minäkin kävin kuuntelemassa uudet aiheet. Tilanne saattaa jopa edetä. Kävin tällä viikolla juttelemassa lisää muutamasta aiheesta. Ennen joulua olisi tarkoitus tavata KYS:n proviisori ja kuulla mitä hän on suunnitellut aiheiden toteutustavoiksi. Tämä on oikeasti asia, josta olen aika innostunut sillä kliininen/sairaalafarmasia on ollut aina kiinnostuksen kohteena. Mun ainoa pelko gradun suhteen oli se, että päätyisin tekemään sen aiheesta, joka ei tunnu omalta. Näissä voisi olla jopa potentiaalia, ja koska aikataulut käy yhteen pääsykoelukujen kanssa (heillä toiveena, että gradutyöskentely aloitettaisiin myöhemmin eli ei nyt heti alkuvuodesta), ei tilanne ole yhtään huonompi. Mutta en vielä laske mitään näiden varaan, tarviin vielä tarkentavaa tietoa aiheiden sisällöistä.

Marraskuun perjantairealismia a lá Isla - lisätäytettä aamupalaleiville sillä välin kun kävin puhelimessa :D Yritykseni oli laiskotella pääsykoeluvuista aamupalan verran mutta siirryin suosiolla pöydän ääreen aloittamaan päivän hommat.. ;)

Ja niin, mites ne luvut siis. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet äärettömän hyvät. Olen vihdoin ja viimein saanut lukurutiinin käyntiin ja luvut etenevät. Ovat edenneet enemmän mitä koko syksynä (siis elo-lokakuun aikana) yhteensä. Tähän itselle jälleen kerran on auttanut hyvin hyvin selkeä tuntikohtainen aikataulu. Excel on käytössä kuten ekana ja tokana pyrkimisvuonna, se on näköjään itselle se paras vaihtoehto. Yritin lokakuun loppupuolella vähän ympäripyöreämpää mallia mutta tämä oli ihan yhtä tyhjän kanssa ilman tarkempia tavoitteita. Tai olihan mulla myös ympäripyöreät tavoitteet, mutta selvästi tarvitsin vielä yksityiskohtaisemman aikataulun saadakseni homman luistamaan. Helpompi seurata milloin homma lipsuu, ja jos ja kun se lipsuu, tehdä korjausliike seuraavana päivänä tms. ja kiriä aikataulu kuriin. Works for me, ja sehän se tärkeintä onkin.

Marraskuun loppupuolella oli yhden viikonlopun verran lunta. Niin ihanaa vaihtelua rapakeleille. Harmi juttu, että lumi suli pois parissa päivässä eikä sitä ole sen jälkeen kyllä näkynyt..

Lisää uinti- (osa I) ja lumikuvia (osa II) löytyy marraskuun kuvapostauksista. :)

Kotiutin supersöpön ovistopparin. Tahdoin siitä kuvan. Isla tunkeutui mukaan. Tosi seesteisiä niistä tulikin, tänks I.. 

En ole ikinä pahemmin harrastanut oman kodin jouluistamista, mutta nämä tontut ole melkeinpä ihan pakko saada (ja kun vielä halvalla sai, opiskelijabudjetti kun ei mahdottomiin taivu ;) ).

Sain jopa ekat joululahjatkin, kun eksä pyörähti kylässä. Mahtoi mulla olla hyvin hämmentynyt ilme hänen lykätessään mun kouraan lahjakassin, joka oli hänen äidiltään. Erosta on kumminkin jo reilu pari vuotta, joten ei mulle tullut mieleenkään, että voisin saada lahjoja enää tässä vaiheessa. Suklaata (syöty jo ;) ), Marimekon lautasliinoja sekä lämpösukat. Erittäin ihanaa ei siinä, mutta hämmentävää. Hyvin hyvin hämmentävää.

Että sellaista. Syksy siis aikaslailla alkaa olla paketissa. Mä en sinänsä näe ongelmana sitä, että se on ollut lukemisten suhteen kevyt. Yksi huolenaiheenihan oli se, että palaisin loppuun ennen kevättä. Ja niin olisikin saattanut käydä. Mä kun en jotenkin osaa tehdä tätä lukemista kevyesti. Sellainen tunti/pari päivässä ei oikein toimi, vaan se luiskauttaa rutiinin pois paikoiltaan. Ja niin nurinkurista kuin se onkin, nautin siitä, että saan tehdä tätä kunnolla. Se, että luin vain tunnin tai pari, tai pelkän aamupäivän, toi mulle jopa huonon omatunnon. "pitäisi tehdä lisää ja enemmän". No, nyt kun syksy alkaa olla paketissa, ja vuosi vaihtuu, saan jo luvan kanssa panostaa tähän. Ihan hyvä aika kasvattaa lukutunteja.

*****

Viikko siis puolessa, tänään kun eletään keskiviikkoa, melkein jo torstaita. Tsemppiä kaikille, jotka vielä ahertavat viikon lukuja läpi eivätkä ole siirtyneet lomailuun. :)

Syksyä kuvin osa II