Edit 9.11.
Teksti on ollut luonnoksena viimeiset 3 kuukautta, mutta ei mulla ole ollut voimia palata koko blogin pariin. Pääasiassa se on odottanut kuvia tekstin sekaan. Koska teksti oli pääosin valmis, lisäsin kuvat nyt marraskuussa ja pistän päiväyksen juurikin sille päivälle, jona tekstin oon kirjoittanut. Menkööt se elokuulle sinne minne pitää, kun se on silloin luotu.
*****
Kirjoitin viime viikolla piiitkän tekstin ja onnistuin juuri ennen lähettämistä deletoimaan koko roskan. Ei varmaan tarvitse sanoa kuin paljon ärsytti. Mietin jo, että kirjoitan siltä istumalta tekstin uudestaan mutta en sitten jaksanut... Mutta. Hengissä olemme. Edelleen. Näyttelystä huolimatta. ;) Itse edeltävän viikon takaisesta Joensuun missikisoista saisi helposti jo ihan oman postauksen, mutta sitten viime kirjoituksen on taas kerennyt tapahtua vaikka ja mitä.
Aloitaanpa vaikka siitä, että 2.8. pieni I-I täytti hurrrjat 9 kk. ♥ Painoa pienellä rinsessalla on sellaiset 5,5 kg ja säkä huitelee edelleen 33 cm paikkeilla. Välillä olen saanut mitattua Islan jopa 33,5 cm mutta tämä taitaa ennemmin olla vain mittaustavan epäluotettavuutta. Lyijykynällä viivojen huitominen seinään ja siittä keskiarvon ottaminen ei ehk ole se kaikista paras tapa saada luotettavia tuloksia. :D Epäilen kersan olevan sen 33 cm, puoli senttiä pitäisi saada likistettyä mutta se kyllä jää haaveeksi. Ehkäpä muhkea turkki kompensoisi sitten jotakin..
Teksti on ollut luonnoksena viimeiset 3 kuukautta, mutta ei mulla ole ollut voimia palata koko blogin pariin. Pääasiassa se on odottanut kuvia tekstin sekaan. Koska teksti oli pääosin valmis, lisäsin kuvat nyt marraskuussa ja pistän päiväyksen juurikin sille päivälle, jona tekstin oon kirjoittanut. Menkööt se elokuulle sinne minne pitää, kun se on silloin luotu.
*****
Kirjoitin viime viikolla piiitkän tekstin ja onnistuin juuri ennen lähettämistä deletoimaan koko roskan. Ei varmaan tarvitse sanoa kuin paljon ärsytti. Mietin jo, että kirjoitan siltä istumalta tekstin uudestaan mutta en sitten jaksanut... Mutta. Hengissä olemme. Edelleen. Näyttelystä huolimatta. ;) Itse edeltävän viikon takaisesta Joensuun missikisoista saisi helposti jo ihan oman postauksen, mutta sitten viime kirjoituksen on taas kerennyt tapahtua vaikka ja mitä.
Aloitaanpa vaikka siitä, että 2.8. pieni I-I täytti hurrrjat 9 kk. ♥ Painoa pienellä rinsessalla on sellaiset 5,5 kg ja säkä huitelee edelleen 33 cm paikkeilla. Välillä olen saanut mitattua Islan jopa 33,5 cm mutta tämä taitaa ennemmin olla vain mittaustavan epäluotettavuutta. Lyijykynällä viivojen huitominen seinään ja siittä keskiarvon ottaminen ei ehk ole se kaikista paras tapa saada luotettavia tuloksia. :D Epäilen kersan olevan sen 33 cm, puoli senttiä pitäisi saada likistettyä mutta se kyllä jää haaveeksi. Ehkäpä muhkea turkki kompensoisi sitten jotakin..
Tilanjakajaa koristaa tällä hetkellä toinen pokaali ja ruusuke Islan mätsäreistä voittamien ensimmäisten seurana. Kuin tilauksesta ennen virallista koitosta Kuopiossakin jopa järjestettiin muutamia mätsäreitä, jonne päästiin osallistumaan ja treenaamaan kehäkäyttäytymistä. Heinäkuun lopussa kahtena viimeisenä päivinä oli perättäin 2 ja viikkoa ennen Joensuuta vielä yksi. Sattui erittäin hyvään saumaan.
Tiistaina 30.7. ilma suosi osallistujia, ja se myös näkyi mätsärin osanottajamäärässä. Ihmiset olivat jaksaneet lähteä liikkeelle, vaikka mätsäri järjestettiin Vuorelassa. Ilmoittautumisjono oli metrien pituinen ja itse tapahtuma pääsi alkamaan melkeensä puoli tuntia myöhässä. Viikon verran oltiin treenailtu paikallaoloa, ja sen otin nyt tavoitteeksi heinäkuulle. Ensimmäisessä mätsärissä I:n naamaan sai olla tunkemassa namia jatkuvalla syötöllä, että penska jaksoi seistä edes hetken. Jalkojen asentohan silti oli ihan päin hevon kuikkaa, mutta niitä sitten treenattaisiin myöhemmin, kunhan edes saataisiin koko koira pysymään paikoillaan. :D Tästä olisi jo hyvä lähtä liikkeelle.
Islan asenne oli pop. Se oli todellakin töissä. Kersa huusi mulle kehän laidalla (c'mon mom, let's do something!) tekemistä ja seisoi paikoillaan ilman minkään sortin ongelmaa. Keskittyminen oli 100 % eikä massiivinen yleisö haitannut tippaakaan (Islaa siis, itse meinasin kyllä repiä paineita niinkin suuresta katsojajoukosta). Ja mitä tulee sitten kehään.. Pariksi meille sattui pienen lehmän kokoinen malamuutti, joka asettui meidän taakse. Ympyrää juostessa I oli sitä mieltä, että iso jätti tulee ja jyrää meidät (pari juoksi vähän liiankin lähellä meitä, joten onko se nyt mikään ihme), joten juoksemisesta ei tullut yhtään mitään. Pöytä meni suhteellisen ok. Takavasemmalta ei tultu alas vaiks tuomaroijana olikin miespuoleinen henkilö. Liikkeet oli päin hevon kuikkaa - I vikuroi kuin heppa. Seisominen sujui erittäin hyvin, suhteutettuna siihen, että edelleen malamuutti seisoi meidän takana ja sille ei olisi millään voinut kääntää selkää. Oma virhe, olisi pitänyt seisottaa naama malamuuttiin. Ei ajatus juossu. Tuloksena sininen nauha ilman sijoituksia. Lähdimme kotiin ristiriitaisin tuntein. Isla oli pop, mätsärin jaotus ei. Isot ja pienet koirat olisi (omasta mielestä) pitänyt olla jaettuna eri luokkiin juurikin tällaisten ongelmien poistamiseksi. Mutta elämä on, yhtä kokemusta rikkaampana jälleen.
Jotta elämä ei kävisi helpoksi, menin päivällä kysymään (onneksi ;) ) Islan kasvattajalta milloin kersa tulisi pestä. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs - HETI. Muutama kirosana taisi päästä siinä vaiheessa, kun kuvittelin pesu- ja kuivausruljanssia illalla klo 9 aikaan väsyneen pennun kanssa. Kuvittelin jo valmiiksi I:n, jolle ikinä ei oltu esitelty fööniä, järjestävän sellaisen shown, että me tapeltaisiin lopputuloksesta vielä kahdelta yöllä. Tai kuten M sanoi, ei me mitään tapeltais, ei I määrää. No ei niin, mutta halusin suorittaa homman suosiolla, en väkipakolla, jonka jälkeen Isla murjottais mulle viikon.
Life's full of surprises. Indeed.
Homma hoitui helpommin kuin olisin voinut kuvitella. Bikinit päälle ja koiran kanssa pesulle. T:kin hyväksyi (sivustakatsovana) ylituomarina koiranpesuasun ja antoi siitä täydet pisteet - no yllätys. :D Föönaus sujui ilman suurempaa draamaa matalalla sohvapöydällä, kunhan vain muisti olla puhaltelematta ihan suoraan päähän. Koirasta ei käytännössä tarvinnut pitää kiinni, vaan sai ihan rauhassa heilutella Rogeria ja puhallella koiraa kuivaksi. Pakkohan se oli myös lopuksi ottaa apua-apua-pystykarvoja-selässä-kuvat, kun epäilin jo, että tein homman päin pyllyä. Kuulemma hyvä lopputulos, laskeutuu ennen näyttelyä. Phew.
Puhtoisena ja pörröisenä suuntasimme keskiviikon 30.7. mätsäriin. Ilma oli (varsinkin edeltävään päivään verrattuna) kökkö - vettä tihkutti enemmän ja vähemmän. Ja se tuuli. Hyrr. Varustauduin liian vähin vaattein ja heti autosta ulos hypättyämme meinasi kylmä iskeä. Jos tiistain mätsärissä oli porukkaa pilvin pimein, tämä tapahtuma keräsi hyvä jos puolet siitä ihmismäärästä. Mutta mitäs siitä, viluisena toivoin nopeaa reissua. Kummasti sitä alkoi haaveilla lämpimästä suihkusta tai kuumasta teestä suklaan kera, namnam..
Isla käyttäytyi jälleen niin hyvin että (jos nyt ei oteta huomioon sitä pikkuista seikkaa, että kersa kusaisi ilmoittautumispöydän eteen mun esitellessä rekisteritodistuksen rokotus-osiota.. että hupsista vaan :D )! Keskittyminen oli täydellistä, I seisoi paikoillaan pitkiäkin aikoja ilman minkään sortin liikettä. Palkkausvälit saivat olla suhteessa paljon pidemmät ekaan mätsäriin verrattuna, ja touhu alkoi näyttää jopa siltä, miltä sen suurin piirtein pitää.
Tähän mennessä tykkäsin eniten tämän mätsärin flowsta. Tuomarina oli jälleen mies, joka oli erittäin hyvää kokemusta Joensuuta ajatellen (Alan Jones will be waiting for us..). Tuomari juoksutti pareja ympäri useampaan otteeseen, kopeloi pöydällä huolellisesti ja samalla koiralle että esittäjälle jutellen. Isla antoi tutkia itsensä kauniisti muutamia sivuaskelia lukuun ottamatta. Kehuja I sai kauniisti hulmuavasta turkista, johon oli pakko todeta, ettei se saisi hulmuta mutta tekee sen eilisillan pesun takia. Mutta hei, mikäs siinä, jos arvostelija tykkää. :D Tuloksena sininen nauha sillä perusteella, että I:n parina juossut 4 kk nuorempi koira käyttäytyi ikäisekseen hyvin.
Loppu menikin sitten yli mun ymmärryksen. Pienten pentujen sinisten kehästä meidät käteltiin paikalle numero 1. Mitä ihmettä?! Isla liikkui ja seisoi todella kauniisti, mutta enpä olis ikinä uskonut meidän yltävän ihan noin hyvälle sijoitukselle. En olis voinut tyytyväisempi olla! Hienon illan kruunasi siis BIS-kehä, josta suoriuduimme sijalle 7. Islalla ei oikein enää jaksaminen riittänyt. Vettä alkoi tulla enemmän ja ihmiset kahisuttelivat sadeasuja ja availivat sadevarjoja. Kehän reunalla olevien nauhojen päällä olevia kivien kasaan kokoaminen aiheutti pieniä kolahduksia. Nämä pienet suhinat ja kolahdukset sai Islan ottamaan sivuaskelia ja hiukka säikähtäneeksi. Väsynyt koiralapsi ei enää jaksanut. Hyvillä mielin keräsimme palkintolelun, kasan possunkorvia ja lahjakortit reppuun ja suuntasimme kotiin. BIS7 oli meille todella hieno saavutus. Enemmän kuin olisin ikin osannut toivoa. On se vaan pätevä pentu. ♥
Neljää päivää ennen The Näyttelyä pääsimme vielä harjoittelemaan Mustin ja Mirrin pihalla järjestettyyn mätsäriin. Saimme sopivasti viimeisen treenin jalkojen siirtelyn suhteen, josta oli jo revitty vaiks minkä sorttista paniikkia. Islahan asetti (ja asettaa edelleen) etujalat ihan päin hevon kuikkaa. Ne sojottaa ulos tai vain kieroon ihan muuten vain. Eli ne pitää itse sitten siirtää paikoilleen sopivaan asentoon, jotta seisonta näyttää edes jotenkin tasapainoiselta ja kauniilta. Facebookin tsätti on laulanut Kajjaanin suuntaan useampana iltana ja mun oma epävarmuus (ja pieni luotto koiraan) on varmasti välittynyt sinne hyvinkin vahvana. Ja hei, ihanpa totta se on. Ikin en ole näyttelyssä käynyt (osallistujana, katsomassa kylläkin). I ei ole ikin käynyt niin suuressa tapahtumassa, joten ei mitään hajua miten kersa päättää suhtautua sellaiseen ihmismassaan. Islahan on suhteellisen hyvä sopeutumaan, mutta eihän sitä voinut tietää. Joten totta hitossa olin epävarma siitä, miten saan jalan siirtämisen tapahtumaan yhdellä kauniilla siirrolla ja näyttämään huomaamattomalta. Varsinkin kun Isla ei meinaa palauttaa tasapainoa kahdelle jalalle, jos sen etujalkaa siirtää. Saatikka paikalla pysyä. Huooooh. Useampana iltana meinasi iskeä suuren suuri epätoivo. Aina tuntui löytyvän uusi ongelma edellisen lisäksi. Niin että anteeks sinne Kajaaniin, varmaan on ollut kestämistä. ;)
Ja jälleen Isla loisti mätsärissä kauniilla käytöksellä. Paikalla pysyminen - super! Keskittyminen yleensäkin - super! Ja jalkojen siirtelyt ja tasapainon saavuttaminen - super!! Hieno I-I. Tavoite saavutettu! Tuloksena sinisten nauha (kävely ei oikein meinannut sujua tasaisesti, Isla vikuroi jälleen - snaken asettelu-ongelma..), ja sinisten kehässä sijoitus 2. Ainoa mistä jäi paha maku suuhun oli se, ettei palkintoja ollut ollenkaan muille sijoittuneille kuin vaan sijalle 1 (kaikki punaiset sijoittuneet sai kyllä palkinnot). Hyvin arvotettu. Te siniset ootta huonoja, ei palkintoja. Mutta hei, minkäs teet. Ainakin saatiin harjoitusta (no näinhän se pitäisi osata ottaa, mutta ärsytti silti.. ;) ).
Hmm... mitäs muuta sitä tapahtuikaan ennen Sitä Suurta Päivää.
Käväisimme Islan kanssa Kajaanissa, jossa Isla siistittiin kuntoon. Reissu meinasi tyssätä totaalisesti jo heti aamusta, kun en herännytkään omaan kelloon vaan lopulta vasta T:n. Yllättävästi sitä saa itsensä valmiiksi ja tavarat kasaan puolessa tunnissa, kun on tarve. Enpä muista oonko aikaisemmin saanut itseäni niin nopeesti liikkeelle. Ja jollei T:tä olisi ollut, reissuhan olisi jäänyt hyvinkin pitkälti tekemättä bussista myöhästymisen vuoksi. Eli iso kiitos kuuluu hänelle.
Islan tassut ja korvat saivat nätin trimmin. Paikalle saatiin vielä toinenkin M-tiimiläinen Helsingistä ja tytöillä oli oikein mukava iltapäivä. Höpöteltiin niitä näitä, nautittiin oikein ihanaa mutakakkua ja käväistiin vielä lenkillä koko Kajaanin M-tiimin että meidän vieraiden kesken. Kiva iltapäivä reissussa, josta palauduin Kuopioon hyvin väsyneen koiralapsen kanssa.
Ja onhan sitä keretty myös lenkkeillä, useampaan otteeseen ja vaiks minkälaisella kokoonpanolla. Kameraa ei ole tullut otettua mukaan kuin kerran, joten tässä ainakin sitten ne kuvatukset yhteislenkiltä, jossa osallistujia oli jopa 8 koiran verran: Aito & Riki, Tiuhti (Nallen sukulainen, sama äiti tms.), Ludo, I & R, Viima ja Nalle.
*****
Ajattelin jo elokuussa, että teen Joensuun näyttelystä oman postauksen, sillä niinkin isohko asia vaatii saada oman sepustuksen.
Tiistaina 30.7. ilma suosi osallistujia, ja se myös näkyi mätsärin osanottajamäärässä. Ihmiset olivat jaksaneet lähteä liikkeelle, vaikka mätsäri järjestettiin Vuorelassa. Ilmoittautumisjono oli metrien pituinen ja itse tapahtuma pääsi alkamaan melkeensä puoli tuntia myöhässä. Viikon verran oltiin treenailtu paikallaoloa, ja sen otin nyt tavoitteeksi heinäkuulle. Ensimmäisessä mätsärissä I:n naamaan sai olla tunkemassa namia jatkuvalla syötöllä, että penska jaksoi seistä edes hetken. Jalkojen asentohan silti oli ihan päin hevon kuikkaa, mutta niitä sitten treenattaisiin myöhemmin, kunhan edes saataisiin koko koira pysymään paikoillaan. :D Tästä olisi jo hyvä lähtä liikkeelle.
Islan asenne oli pop. Se oli todellakin töissä. Kersa huusi mulle kehän laidalla (c'mon mom, let's do something!) tekemistä ja seisoi paikoillaan ilman minkään sortin ongelmaa. Keskittyminen oli 100 % eikä massiivinen yleisö haitannut tippaakaan (Islaa siis, itse meinasin kyllä repiä paineita niinkin suuresta katsojajoukosta). Ja mitä tulee sitten kehään.. Pariksi meille sattui pienen lehmän kokoinen malamuutti, joka asettui meidän taakse. Ympyrää juostessa I oli sitä mieltä, että iso jätti tulee ja jyrää meidät (pari juoksi vähän liiankin lähellä meitä, joten onko se nyt mikään ihme), joten juoksemisesta ei tullut yhtään mitään. Pöytä meni suhteellisen ok. Takavasemmalta ei tultu alas vaiks tuomaroijana olikin miespuoleinen henkilö. Liikkeet oli päin hevon kuikkaa - I vikuroi kuin heppa. Seisominen sujui erittäin hyvin, suhteutettuna siihen, että edelleen malamuutti seisoi meidän takana ja sille ei olisi millään voinut kääntää selkää. Oma virhe, olisi pitänyt seisottaa naama malamuuttiin. Ei ajatus juossu. Tuloksena sininen nauha ilman sijoituksia. Lähdimme kotiin ristiriitaisin tuntein. Isla oli pop, mätsärin jaotus ei. Isot ja pienet koirat olisi (omasta mielestä) pitänyt olla jaettuna eri luokkiin juurikin tällaisten ongelmien poistamiseksi. Mutta elämä on, yhtä kokemusta rikkaampana jälleen.
Jotta elämä ei kävisi helpoksi, menin päivällä kysymään (onneksi ;) ) Islan kasvattajalta milloin kersa tulisi pestä. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs - HETI. Muutama kirosana taisi päästä siinä vaiheessa, kun kuvittelin pesu- ja kuivausruljanssia illalla klo 9 aikaan väsyneen pennun kanssa. Kuvittelin jo valmiiksi I:n, jolle ikinä ei oltu esitelty fööniä, järjestävän sellaisen shown, että me tapeltaisiin lopputuloksesta vielä kahdelta yöllä. Tai kuten M sanoi, ei me mitään tapeltais, ei I määrää. No ei niin, mutta halusin suorittaa homman suosiolla, en väkipakolla, jonka jälkeen Isla murjottais mulle viikon.
Life's full of surprises. Indeed.
Homma hoitui helpommin kuin olisin voinut kuvitella. Bikinit päälle ja koiran kanssa pesulle. T:kin hyväksyi (sivustakatsovana) ylituomarina koiranpesuasun ja antoi siitä täydet pisteet - no yllätys. :D Föönaus sujui ilman suurempaa draamaa matalalla sohvapöydällä, kunhan vain muisti olla puhaltelematta ihan suoraan päähän. Koirasta ei käytännössä tarvinnut pitää kiinni, vaan sai ihan rauhassa heilutella Rogeria ja puhallella koiraa kuivaksi. Pakkohan se oli myös lopuksi ottaa apua-apua-pystykarvoja-selässä-kuvat, kun epäilin jo, että tein homman päin pyllyä. Kuulemma hyvä lopputulos, laskeutuu ennen näyttelyä. Phew.
 |
| Ahh mikä tausta.. :D |
 |
| Kyllä, pystyssä on! A-pu-va? |
 |
| Ja pakollinen pääkuva pörröisestä karvarukkasesta ♥ |
Puhtoisena ja pörröisenä suuntasimme keskiviikon 30.7. mätsäriin. Ilma oli (varsinkin edeltävään päivään verrattuna) kökkö - vettä tihkutti enemmän ja vähemmän. Ja se tuuli. Hyrr. Varustauduin liian vähin vaattein ja heti autosta ulos hypättyämme meinasi kylmä iskeä. Jos tiistain mätsärissä oli porukkaa pilvin pimein, tämä tapahtuma keräsi hyvä jos puolet siitä ihmismäärästä. Mutta mitäs siitä, viluisena toivoin nopeaa reissua. Kummasti sitä alkoi haaveilla lämpimästä suihkusta tai kuumasta teestä suklaan kera, namnam..
Isla käyttäytyi jälleen niin hyvin että (jos nyt ei oteta huomioon sitä pikkuista seikkaa, että kersa kusaisi ilmoittautumispöydän eteen mun esitellessä rekisteritodistuksen rokotus-osiota.. että hupsista vaan :D )! Keskittyminen oli täydellistä, I seisoi paikoillaan pitkiäkin aikoja ilman minkään sortin liikettä. Palkkausvälit saivat olla suhteessa paljon pidemmät ekaan mätsäriin verrattuna, ja touhu alkoi näyttää jopa siltä, miltä sen suurin piirtein pitää.
Tähän mennessä tykkäsin eniten tämän mätsärin flowsta. Tuomarina oli jälleen mies, joka oli erittäin hyvää kokemusta Joensuuta ajatellen (Alan Jones will be waiting for us..). Tuomari juoksutti pareja ympäri useampaan otteeseen, kopeloi pöydällä huolellisesti ja samalla koiralle että esittäjälle jutellen. Isla antoi tutkia itsensä kauniisti muutamia sivuaskelia lukuun ottamatta. Kehuja I sai kauniisti hulmuavasta turkista, johon oli pakko todeta, ettei se saisi hulmuta mutta tekee sen eilisillan pesun takia. Mutta hei, mikäs siinä, jos arvostelija tykkää. :D Tuloksena sininen nauha sillä perusteella, että I:n parina juossut 4 kk nuorempi koira käyttäytyi ikäisekseen hyvin.
Loppu menikin sitten yli mun ymmärryksen. Pienten pentujen sinisten kehästä meidät käteltiin paikalle numero 1. Mitä ihmettä?! Isla liikkui ja seisoi todella kauniisti, mutta enpä olis ikinä uskonut meidän yltävän ihan noin hyvälle sijoitukselle. En olis voinut tyytyväisempi olla! Hienon illan kruunasi siis BIS-kehä, josta suoriuduimme sijalle 7. Islalla ei oikein enää jaksaminen riittänyt. Vettä alkoi tulla enemmän ja ihmiset kahisuttelivat sadeasuja ja availivat sadevarjoja. Kehän reunalla olevien nauhojen päällä olevia kivien kasaan kokoaminen aiheutti pieniä kolahduksia. Nämä pienet suhinat ja kolahdukset sai Islan ottamaan sivuaskelia ja hiukka säikähtäneeksi. Väsynyt koiralapsi ei enää jaksanut. Hyvillä mielin keräsimme palkintolelun, kasan possunkorvia ja lahjakortit reppuun ja suuntasimme kotiin. BIS7 oli meille todella hieno saavutus. Enemmän kuin olisin ikin osannut toivoa. On se vaan pätevä pentu. ♥
Neljää päivää ennen The Näyttelyä pääsimme vielä harjoittelemaan Mustin ja Mirrin pihalla järjestettyyn mätsäriin. Saimme sopivasti viimeisen treenin jalkojen siirtelyn suhteen, josta oli jo revitty vaiks minkä sorttista paniikkia. Islahan asetti (ja asettaa edelleen) etujalat ihan päin hevon kuikkaa. Ne sojottaa ulos tai vain kieroon ihan muuten vain. Eli ne pitää itse sitten siirtää paikoilleen sopivaan asentoon, jotta seisonta näyttää edes jotenkin tasapainoiselta ja kauniilta. Facebookin tsätti on laulanut Kajjaanin suuntaan useampana iltana ja mun oma epävarmuus (ja pieni luotto koiraan) on varmasti välittynyt sinne hyvinkin vahvana. Ja hei, ihanpa totta se on. Ikin en ole näyttelyssä käynyt (osallistujana, katsomassa kylläkin). I ei ole ikin käynyt niin suuressa tapahtumassa, joten ei mitään hajua miten kersa päättää suhtautua sellaiseen ihmismassaan. Islahan on suhteellisen hyvä sopeutumaan, mutta eihän sitä voinut tietää. Joten totta hitossa olin epävarma siitä, miten saan jalan siirtämisen tapahtumaan yhdellä kauniilla siirrolla ja näyttämään huomaamattomalta. Varsinkin kun Isla ei meinaa palauttaa tasapainoa kahdelle jalalle, jos sen etujalkaa siirtää. Saatikka paikalla pysyä. Huooooh. Useampana iltana meinasi iskeä suuren suuri epätoivo. Aina tuntui löytyvän uusi ongelma edellisen lisäksi. Niin että anteeks sinne Kajaaniin, varmaan on ollut kestämistä. ;)
Ja jälleen Isla loisti mätsärissä kauniilla käytöksellä. Paikalla pysyminen - super! Keskittyminen yleensäkin - super! Ja jalkojen siirtelyt ja tasapainon saavuttaminen - super!! Hieno I-I. Tavoite saavutettu! Tuloksena sinisten nauha (kävely ei oikein meinannut sujua tasaisesti, Isla vikuroi jälleen - snaken asettelu-ongelma..), ja sinisten kehässä sijoitus 2. Ainoa mistä jäi paha maku suuhun oli se, ettei palkintoja ollut ollenkaan muille sijoittuneille kuin vaan sijalle 1 (kaikki punaiset sijoittuneet sai kyllä palkinnot). Hyvin arvotettu. Te siniset ootta huonoja, ei palkintoja. Mutta hei, minkäs teet. Ainakin saatiin harjoitusta (no näinhän se pitäisi osata ottaa, mutta ärsytti silti.. ;) ).
Hmm... mitäs muuta sitä tapahtuikaan ennen Sitä Suurta Päivää.
Käväisimme Islan kanssa Kajaanissa, jossa Isla siistittiin kuntoon. Reissu meinasi tyssätä totaalisesti jo heti aamusta, kun en herännytkään omaan kelloon vaan lopulta vasta T:n. Yllättävästi sitä saa itsensä valmiiksi ja tavarat kasaan puolessa tunnissa, kun on tarve. Enpä muista oonko aikaisemmin saanut itseäni niin nopeesti liikkeelle. Ja jollei T:tä olisi ollut, reissuhan olisi jäänyt hyvinkin pitkälti tekemättä bussista myöhästymisen vuoksi. Eli iso kiitos kuuluu hänelle.
Islan tassut ja korvat saivat nätin trimmin. Paikalle saatiin vielä toinenkin M-tiimiläinen Helsingistä ja tytöillä oli oikein mukava iltapäivä. Höpöteltiin niitä näitä, nautittiin oikein ihanaa mutakakkua ja käväistiin vielä lenkillä koko Kajaanin M-tiimin että meidän vieraiden kesken. Kiva iltapäivä reissussa, josta palauduin Kuopioon hyvin väsyneen koiralapsen kanssa.
 |
| Kännykkälaatua junasta |
Ja onhan sitä keretty myös lenkkeillä, useampaan otteeseen ja vaiks minkälaisella kokoonpanolla. Kameraa ei ole tullut otettua mukaan kuin kerran, joten tässä ainakin sitten ne kuvatukset yhteislenkiltä, jossa osallistujia oli jopa 8 koiran verran: Aito & Riki, Tiuhti (Nallen sukulainen, sama äiti tms.), Ludo, I & R, Viima ja Nalle.
*****
Ajattelin jo elokuussa, että teen Joensuun näyttelystä oman postauksen, sillä niinkin isohko asia vaatii saada oman sepustuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti