Elokuuta

Tutkailin blogia taaksepäin ja huomasin, ettei blogista oikeastaan löydy minkään sortin kirjoitusta Riimin mahavaivoista. Muistelen, että päätin hiljentyä niistä siihen asti, kunnes oireisiin saataisiin selvyys. Se mitä epäilin vaivan aiheuttajaksi, on sen verran vaivalloinen hävittää, tarttuu ihan liian helposti, joten en halunnut levittää "turhaa hysteriaa". Tiedän muutaman kaverin tätä blogia silloin tällöin silmäilevän, joten jos ongelma olisi ollut se mitä epäilin, olisi heilläkin ollut oikein miellyttävä homma edessä. ;) Onneksi ei.

Miimin mahavaivat oikeastaan alkoivat  jo tammikuussa. Reilu vuosi oltiin pärjätty ilman sen suurempia ongelmia. Aikoinaan nappuloista siirryttiin raakaruokaan jatkuvan ripulin takia. Ihan sama mitä nappuloita kokeiltiin, maha ei vaan tullut kuntoon. Samaan aikaan syötetty matokuuri tosin saattoi myötävaikuttaa mahaongelmien häviämiseen mutta no.. Itse jos saisin valita, koirat söisi raakaruokaa eikä nappuloihin koskettaisi ollenkaan. Liputan täysillä lihaisan ruokavalion puolesta. En barffauksen, koska mun mielestä +/- 50 % luita ruokavaliossa on liikaa. Tästäkin on niin monta mielipidettä kuin ruokkijoita on. Kaiken keskustelun ja tietoähkyn keskellä valitsin sen kultaisen keskitien. Joko siis raakaruokinta tai/ja matokuuri auttoi, ja jatkuvat ripulit loppuivat. Kunnes siis päästiin tammikuuhun 2013.

Mahansekaisuus lisääntyi mitä pidemmälle kesää mentiin. Aluksi se oli kerta viikkoon olevaa mahansekaisuutta, jonka oli jo pitkään kuitannut (näin jälkeenpäin sen huomaa, hyihyi huono omistaja) sillä, että Riimi oli päässyt syömään Islan ruuat tai saanut jotain muuta mikä sille ei olisi kuulunut. I nirppaili tuohon aikaan hyvinkin paljon, ja jätti yleensä joka kolmannen ruoan kuppiin. Riimin ruokasuunnitelma supistui hyvinkin nopeasti monipuolisesta ( = eri lihat) ruokavaliosta yhden lihan ruokavalioon. Tilanne alkoi hyvinkin vahvasti vaikuttaa samalta, mitä ennen raakaan siirtymistä.

Kesän alkupuolella keskusteltiin paljon matokuurien pituuden riittävyydestä. Pääosin keskustelua oli sysännyt liikkeelle Juha Kareksen kirjoitus (löytyy täältä) siitä, että madot ovat vastustuskykyisempiä kuin kuvittelemme, ja kolmen päivän (esim. Axilur) saatikka yhden päivän kerta-hoidot ovat ihan tehottomia. Kesäkuun loppupuolella syöty viikon kuuri tehosi näytti toimivan viikon verran, jonka jälkeen mahaoireet taas palasivat. Viikon uusintakuuri - sama toistui.

Miimin hieronnan aikana (elokuun alku) keskustelin S:n kanssa Riimin oireista, ja hän kertoi yhden treeniläisen koiran napanneen giardian jostain. Mietin hieronnan aikana, että gi.. mikä? Never heard. Ensimmäisenä kotona koneen ääreen ja meinasin saada pienen minikuoleman lukiessani mitä kaikkea tulisi tehdä kyseisen otuksen häätämiseksi (saunottaa? desinfioida? urgh...! ). T totesikin, että eikö olisi helpompi tehdä noista karvahatut ja pistää pesukoneeseen. No luultavasti! ;) Jemima onkin kerännyt blogiinsa hyvä tietopaketin giardiasta ja sen hoidosta (löytyy täältä). Oireet täsmäsivät pääosin ripulin osalta (ja laihtumisen - mutta se nyt on selviö säännöllisen mahaongelman takia). Pohdittiin porukalla sitä, miksei Isla ole sitten sairastunut (tai kaverikoirat). Ruoka- ja juomakupit ovat iso tartuntalähde, eikä meillä puunata kuppeja puhtaaksi juuriharjan kanssa joka ikinen päivä.

Lopusta tarinasta lyhyt yhteenveto: halusin sulkea giardian pois ennen kuin lähtisin eläinlääkärille toteamaan saman homman ja maksamaan klinikkalaskut kaupanpäälle. Vietimme muutamia mukavia päivä kakkavahdissa, keräsin näytteitä pieniin putkiloihoin, säilytin sontaa jääkaapissa (enpä muista tehneeni tätä ikinä 10 vuoden aikana, jonka olen koiran omistanut) suljetussa rasiassa ja kiikutin näytteet Movet:iin, josta saatiin tulos viikossa - giardia negatiivinen. Huhhuh!

Ja mikä tilanteen lopulta selvitti? Tarpeeksi pitkä matokuuri. Itse omin neuvoin aloitettu ja reilu pari viikkoa syötetty. Koska aikaisempi matokuuri oli auttanut, se oli luultavasti tappanut madot suolistosta mutta jättänyt uusia munia kehittymään suolistoon ja tada - kahdessa viikossa munista oli tullut matosia. Tämä on siis oma tulkinta tilanteesta. Oikeellisuutta en allekirjoita, mutta kelpuutan sen selityksenä, miksi olemme selvinneet joulukuun alkuun (4 kuukautta!) ilman mahaongelmia. Riimi syö jälleen hyvällä menestyksellä lihaa. Lihan määrä alkaa lähestyä 50 % ruoan kokonaismäärästä nappulan (tällä hetkellä) täydentäessä ruokavaliota. Joten mitä tästä opimme - madota koirasi, jos ongelmia esiintyy. Muutenhan se ei ole tarpeen. Nykyään kun ollaan liikkumassa yhä enemmän siihen suuntaan, että madottaa ei tulisi joka kevät ja syksy ihan vain tavan vuoksi. Ennen rokotuksia, jos koira syö kaikki raadot pihalta mitä irti saa tai sitten oireiden ilmaantuessa.

Vaikka elokuu pääosin menikin töitä tehdessä, sinne mahtui tietysti viikoittaiset treenit Riimin kanssa, tyttöjen iltoja hyvässä  parhaassa seurassa ja ACE:n järjestämä radanlukutaito-luento. Luennon pitäjällä on (omasta mielestä siis) hurjan motivoiva, perusteellinen ja asiat pieniksi paloiksi pilkkova tapa opettaa agilityn tekniikkaa (siis jos nyt puhutaan ihan erilaisten ohjauskuvioiden opettamisesta). Parempaa pakkovalssi-teoriaopetusta en muista saaneeni. Tämä ohjaaja opetti meitä harvoin kuukausittaisessa treeniryhmissä, mutta koin kerrat hyvin antaviksi. Ja tälläkään kertaa ei joutunut pettymään! Tein muistiinpanoja kännykällä sähköpostiohjelmaan, mikä oli huomattavan paljon nopeampaa verrattuna kynällä kirjoittamiseen. Muistiinpanoja tuli kaksi kertaa enemmän mitä kaverin käsin rustaamaan vihkoon. Tässäpä myös teille jotain ajattelemisen aihetta seuraavaa radantutustumista varten. ;) Osa asioista on varmasti hyvinkin tuttua, varsinkin pidempään harrastaneille, mutta jospa sieltä jotain pientä uutta ajatusta saisi poimittua.


PERUSOSAAMINEN

Koiran taidot/ominaisuudet

• Motivaattori/moottori joillekin luontaisempaa, palkkiot apuna kehittämisessä, tärkein ominaisuus, jos sitä ei ole → kehittäminen
• pentu pienestä asti mukana hallissa, leikkiminen, työpaikka on kiva/huippu paikka, mukava saatava/palkka (lelut, namit)
• rakentaminen tärkeää!
• Fyysiset edellytykset
• rakenne: esim. sutjakka sheltti, mihin koira pystyy (ketterä vs. vahva), käännöksien tekeminen, tiedosta oman koiran ominaisuudet, yksilöllisyys!
• ohjausratkaisut
• Esteosaaminen - perusta. 3 kuukaudessa esteet hallintaan, jos tietää mitä tekee
• voi mennä pitkä aika, koira ja ohjaaja kehittyy limittäin
• jos ei esteosaamista, ei väliä tekniikoilla koska joutuu hiomaan esteitä. Jos kunnossa, sitä parempaa jälkeä ja ohjaajan osuus korostuu

OHJAAJAN TAIDOT/OMINAISUUDET

• Innokkuus/motivaatio/sitoutuminen
•  kehitystyö ei lopu koskaan
• aksa haastava - koiran liikkeet (suunnan vaihdot yhtäkkisiä)
• Fyysiset edellytykset
• jos heikkouksia, kouluta koiraa taitavammaksi
• Jos ohjaaja hyvä liikkuja, ei jaksa kouluttaa niin hyvin (huono asia!)
• Koirankoulutustaidot
• Pelisilmä (sijoittuminen, rytmittäminen, ajoittaminen, tilannenäkö
• Radanlukutaito
• Ohjaustekniikoiden hallinta
• Oikeiden (itselle ja koiralle sopivien) valintojen tekeminen ja niiden toteuttaminen
• mitään oikeaa tapaa ei ole, mutta paljon sellaista, jota voidaan soveltaa kaikille

RADANLUKUTAITO 

• ei voi vain miettiä kahta estettä, pitää ajatella pidemmälle jotta voi jatkaa rataa eteenpäin. Kokonaisuus! 
• Ongelma siinä, että  ajatellaan liian estefokusoiden, pitäisi saada 20 esteen kokonaisuus haltuun, ei vain este kerrallaan! 

AGILITYTULOS

• Agivaaka: nolla vs. nopeus
• Tasapainota siten mitä olet tekemässä
• Aluksi vaaka tarkkuudessa
• Nopeus kasvaa → koiran virheriskit kasvaa
• Virheetön + nopein = voittaja
  "vauhti korjaa virheet"
  "täysillä vaan, tarkkuus tulee aikanaan"
• Koiralla tarvii motivaattorin/korkea vire, ei saa vetää kilareita koska ei voi oppia, oppimisvire matalampi, sitten nostetaan ylös
• Tietyssä ympäristössä tietyllä vireellä tekee täydellisesti, isossa vireessä kisoissa ei onnistu
  → vire ylös myös treeneissä et saadaan tehtyä virheitä
• Kontaktit ja kepit! Niiden treenaus ei ikinä lopu, hajoavat helposti, jos ei rakenna pohjaa kunnolla

Koiran oppimishistorian rakentuminen

• Esteosaaminen
• ei ikinä virheitä kontakteilta! Pahin virhe se, että suvaitaan mitä sattuu.
• kriteerit? Suvaitaanko riman pudotukset tms. Ikinä ei lasketa läpi mitään sen ulkopuolelta! Äärimmäisen tarkkaa! Kristallit kirkkaat kriteerit!
• Romun rakentuminen (tehdään vähän niin ja näin, vaihdetaan tekniikoita)
• jos paljon, vaikeaa saada hyvää, ei poistu oppimishistoriasta, vaikeaa saada pois 
• Opetusvaihe tärkeä, jos ei tiedä mitä tekee, rakentaa romua
•  Ohjaajan toiminnan tulkinta
• Johdonmukaisuus! Jos tekee eri tavalla, koiran silmissä tulee arvaamaton
• Esim. Kontakti-putkierottelut - ohjaaja vetopuolella aina (ohjaajan puoleinen este)

• opetusmenetelmät valitaan sen mukaan mitä tahtoo (esim. kontaktit), koiran mukaan
• Hyvästä 2on2off tulee käytännöstä juoksukontaktit (suomalaiset tuomarit eivät suosi juoksuja, hyllyt helposti juoksujen jälkeen)

NOPEUS

• m/s
• Riippuu radasta, pohjasta, säästä
• 4,5-5 m/s perusetenemä kolmosissa
• keskinopeus
• Kiihtyvyys - vaikea koira, jota ei saa jarrutettua, miten kiihtyy, jarrutus ja suunnanvaihdot
• Liikenopeus: paikasta toiseen liikkuminen esteen välit
• Räjähtävä nopeus: esteen suoritus, kuin nopeasti pujottelu, A tms. Yksittäiset esteet
• Reaktionopeus (koiralla parempi), koiralla 5x nopeampi reaktionopeus, ihmisellä 0,5-1s
• nopeustaitavuus - ihan mijoonaa puomia, miten hyvin hallitsee kroppansa
• Nopeuskestävyys - palautuminen esim. kolmesta radasta yhden päivän aikana

KOIRAN JA OHJAAJAN OMINAISUUDET

• Osaako koira jarruttaa ja kiihdyttää
• Irtoaako koira helposti
• Riittääkö koiran esteosaaminen itsenäiseen työskentelyyn
• Ehditkö joka paikkaan
• Osaatko kaikki tekniikat
• Onko jotkut tekniikat helpompia toteuttaa kuin toiset

PERUSLAINALAISUUKSIA

• Esteiden suoritusnopeus!
• miten saadaan aikaan pois (esim. puomin hiipiminen), koiran työskentely/koulutus paremmaksi
• Magneettiteoria
• 2 magneettia; toinen radan keskusta (koira pyrkii esteiden luokse, kääntyy sinne), ja toinen on ihminen
• aina on vetopuolella (putki-puomi), luontaista tulla magneettipuolelle, hyödyllisempää ohjata vetopuolella kuin työntää
• Ohjaaja-/estefokus -teoria
• koira ei osaa kunnolla, menee sinne minne ihminen juoksee
• aina ensin kunnollinen esteosaaminen, sitten ohjaajafokus, ei aina ohjaajan liikettä mukana (eli ohjaajan liike vie esteelle asti), aina ei tarvi juosta ja ehtiä esteelle vaan antaa koiran suorittaa itse estefokusoiden
• koiran katse esteissä! Vain vilkaisee ohjaajaa välillä
• Susan Garretin teoria "kumman kautta" (kuva!)
• kumman siivekkeen kautta/ puolen on lyhyempi matka seuraavalle esteelle
• matkan pituus
• hyppysuunnan hyväksikäyttö (pidempi reitti, nopeampaa lähtökohtaisesti, voi ponnistaa suoraan, helpompi kiihdyttää, vauhti säilyy)
• liikesuunnan linja (mihin rata jatkuu) - ratkaisee!
• Kuuron koiran teoria
• järjestykseen asioita mihin koira reagoi, käskyt vimppana (kuuro!),
  tärkeintä joka ohjaa koiraa
1. ohjaajan LIIKE! Ei kädet
2. SIJOITTUMINEN
3. KONTAKTI (estefokus)
4. RINTAMASUUNTA (LASER) koira tulee helposti sille puolen
5. JALKOJEN SUUNTA, KÄSIMERKIT (tukee ohjausta) 
6. KÄSKYT

• Reaktionopeus koiralla nopea, eleiden viittaaminen tietylle estelle on vahvempaa kuin käsky (jos eleet edeltävät käskyä, ovat ristiriidassa, eleet vahvempia)
• Nopeutta ja vauhdinhallintaa määrittävät fysiikan lait
• ohjaustekniikat kombinaatiossa keskenään, ajoitukset ja tekniikat ekasta sitoo siten että toisella esteellä tehdään tietty tekniikka (ei takanaleikkauksesta persjättöä!)

⇉ Ohjausjärjestelmä pohjautuu kaikkeen edellä olevaan!

OHJAUSTEKNIIKAT

• Perustekniikka/tekniikoiden yhdistelmä
• Ohjauspuoli vaihtuu/ei vaihdu
• Ohjaajan ja koiran alkaessa esteen samalla / eri puolella
• Ohjaaja koiran edellä / takana

PERUSTEKNIIKAT

• Valssi
• persjättö/sokkari
• Vastakääntö
• Takanaleikkaus
• Kaikissa vaihdetaan joko koiran liikesuuntaa, ohjaajan ohjauspuolta tai molempia
• Veto- ja linjaustekniikat, joiden tarkoituksena on muuttaa ohjaussuuntaa

VALSSI

• Liikesuunnan muutos koira edessä, käsi vaihtuu
• Ennakoiva valssi (avoin valssi mahdollisimman kaukana hypystä, jotta päästään nopeasti liikkeelle, puolipidätetty valssi paljon työtä estettä kohden, pidätetty valssi viedään lähelle estettä)
• Ohjaaja ei mene laskeutumispuolelle, on koiran kanssa aloittaessa samalla puolella
• Liikkuva valssi - laskeutumispuolla käytävä/esteen päässä, vaativa, jalkojen pitää toimia hyvin 
• Vastaanottovalssi tai takaakiertovalssi
• rima jaetaan 6 osaan, ja valssi kääntyy sen mukaan missä seuraava este on, myös -1 ja 7 valssit
• ohjaus koiran puoleisella jalalla ja kädellä ponnistuspaikkaa kohti, rytmitys!
• pääsääntöisesti 3 askelta, paitsi liikkuva "paskavalssi", 1. askel on ponnistusaskel

SOKKARI

• Ohjauspuolen vaihto koira edessä, käsi vaihtuu
• koira ohjaajan takana, KATSE SIIRTYY UUDEN OHJAAVAN KÄDEN SUUNTAAN! Sitte vasta seuraavalle esteelle

VASTAKÄÄNTÖ (vastakäännös)

• Liikesuunnan muutos koira takana, käsi ei vaihdu!
• Erilaisia versioita mm. jaakotus (lähestytään suoraan estettä), flippi (sivuttain lähestytään estettä)
• Yhdistettynä muihin tekniikoihin
• Ei kannata viljellä, varovaisuutta! Valssin kädenvaihto heikkenee!

Tekniikat työkaluja, kaikki pitää osata. Vastakääntö kuuluu pohjalle, käyttöön kuin mikään muu ei auta. Jos et tiedä mihin teet, älä tee ollenkaan

TAKANALEIKKAUS

• Ohjauspuolen vaihto koiran takana, käsi vaihtuu
• Erilaisia versioita
• mm. whiskey - sivuttaisesta suunnasta lähestyttävä takanaleikkaus

LINJAUSTEKNIIKAT

• Tavoitteena muuttaa koiran liikesuuntaa loivasti sekä ohjauspuolta vaihtamalla
• Vekkaus - omalla liikesuunnalla, sijoittumisella estetään koiraa menemästä esteelle tietystä suunnasta
• Sylivekkaus - sylissä 
• Ponnistuspaikan osoitus (kanaali) - näytetään kädellä (vs. Sylivekkaus tehdään jalalla), tehokkaampaa
• Rytmitys - omalla liikkeelle kerrotaan mihin mennään
• Hirtto - perusveto, nopea tehdä putkille, toinen käsi taakse olkapää kiinni, (hirttävän) vastakkaisen käden olkapää vastakkaisen jalkaan (laser vastakkaiseen jalkaan)
• yksinkertainen, nopea, vetopuolelle, ei kuljetustekniikka koska sen kuuluu olla nopea, kuljettaa pieni pätkä

ENTÄS NÄMÄ?

• Pakkovalssi ja sen kombinaatiot pakkovalssi-valssi & pakkovalssi-jaakotus

1. Merkkaus
2. Siirtyy pois, heitto vastakkaisella kädellä
3. Kääntyminen

• Takaakierto-ohjaukset
• päällejuoksu
• takaakierto-persjättö (käden vaihdot)
• saksalainen, twisti (takaakierto, veto, käsien/puolien vaihdot)

• Päällejuoksu ja takaakierto-persjättö pari
• Ylitetäänkö siivekkeen linja vai ei?
• Sylikääntö ja tuplasylkkäri (sylkkäri + valssi) (harvoin käytetään)
• Poispäinkääntä (hirtto + sylkkäri)
• Backlap (takakierto + sylkkäri)
• Japanilainen 
• Välistäveto (eli puolivalssi)
• Ihmisnuoli - suunnatan liike tulevaa koiraa kohti, ja jarrutetaan kahdella kädellä koiraa
• Niisto -laaseri! Ei puuronkeittoa! Nopea jos koira tekee itsenäisesti merkkauksen jälkeen

RADAN MUISTAMINEN

• Oma mielentila
• reitin hahmottaminen: Kokonaisuuksien hahmottaminen "hyppy-ympyrät, hyppysuorat" kuviot, jakaa kokonaisuuksiksi, katkaisee putkiin/kontaktiin/putkeen
• tekniikoiden hyvä hallinta, automatiikka! Teoriatasolla osataan. Vaikka ei pääse tutustumaan, osaa tehdä radan vain tekniikoista puhumalla
• Etukäteissuunnittelu!!
• Mielikuvaharjoittelu (visuaalinen päässä tai kineettinen kropalla), vahvaa harjoitusta :)

MUISTA

• Ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua!
• Opi tuntemaan oma systeemi ja luota siihen
• Älä pelkää virheitä (opi tuntemaan niiden kautta oma systeemi)
• Päätä mihin suuntaan vaaka kallistuu (nopeus, tarkkuus)
• Yritä parhaasi
• ota opiksi
• Tyylipisteitä ei jaeta

• Ensin aksa, sitten toko. Koira oppii aksassa molemmin puoleiseksi
• Aksa kehittää parhaiten omistaja-koira-suhdetta
• Keskittymiskyky
• Yhteistyökyky

Elokuun The Juttu oli kyllä Joensuun näyttely 11.8.. Pientä lähtövaikeutta aiheutti kyydin häviäminen, kun mieheke yllättäen oli sitä mieltä, ettei hän missään vaiheessa ollutkaan luvannut lähteä seuraksi missikisoihin. Olin jo ihan varma, että nyt jää näyttelyt väliin, mitkään junat tai bussit kulje kello 6 sunnuntaiaamuna. Turha toivo. Onneksi ihmiset kaipaavat kimppakyytiläisiä bensoja jakamaan, ja ahkera huutelu facebookissa tuotti tulosta. Kyyti järjestyi, viime tingassa, mutta järjestyi. Sehän se on pääasia.

Kimppakyytiläisen koira olisi ensimmäisenä kehässä kello 9, joten paikalla piti olla liian hyvin aikaisin. Lähtö oli reilusti ennen kello kuutta ja parkkeerasimme autoa ensimmäisten joukossa ennen kahdeksaa. Shelttiurokset oli laitettu alkaviksi vasta kympiltä, nartut vasta varttia vaille 12, joten olimme näyttelypaikalla hyvin hyvin ajoissa. I:n kasvattaja M oli onneksi majoittanut telttansa shelttikehän laidalle aitiopaikalle, joten pääsimme sateelta suojaan (mitä hienoin keli - tihkusadetta jo heti aamusta).

I ahdistui autossa ihan hirmuisesti tuulilasinpyyhkijöistä, ja aloin jo epäillä sitä, miten pieni koiralapsi jaksaisi koko päivän. Telttaan päästyään heitin kersan häkkiin, jotta suurimmilta ruohotahroilta vältyttäisiin ja toinen saisi edes himpun verran levätä. No, ei ne ruohotahrat olleet ongelma vaan se, että I päätti stressata sen verran, että maha oli sekaisin. Juuri sen verran, että housukarvat oli oikein nätisti sotkussa. Very nice indeed. Keräsin muutamia sääliviä katseita hinkatessani vessan lavuaarissa I:n housukarvoja puhtaaksi ;) (memo to myself - hajuttomat kosteuspyyhkeet, nippu paperia ja hajunpoistajasuihke on ihan must seuraavaa näyttelyä varten). Onneks M oli näyttelykonkarina varautunut kaikkeen, ja en joutunut viemään haisevaa ja likaista penskaa tuomarin eteen. :D Huh!

I oli koko päivän oikein hieno. Ei minkään sortin stressiä tai paineistumista isosta väkijoukosta ja ympärillä pyörivistä koirista. Täpäkkä shelttilapsi pyysi tekemistä ja oli oikeasti sitä mieltä, että olimme tulleet tänne töihin. Oma jännitys helpottui suunnattomasti siitä varmuudesta, jolla Isla seisoi paikoillaan ja antoi kosketella jalkojaan. Se näytti just siltä, että älä stressaa, I got this. ♥

Kehässä Isla seisoi todella nätisti. Jouduin olemaan kyykyssä nenän edessä, että pää ei taipunut liian kenoon (I kun tuijottaa ihan suoraan silmiin - kontakti on ainakin kunnossa! ). Annan suuren arvon tälle tuomarille siitä, että jaksoi opastaa tällaista hölmöä ensikertalaista, jolla jännityksen takia unohtuu kaikki juuri ennen kehään menoa saadut neuvot. Älä juoksuta koiraa näyttelyhihna kireällä, anna roikkua vapaasti. Älä juokse! Pieni koira, ei vaadi niin nopeaa askellusta. Kyllähän mä hämärästi muistan nämä neuvot saaneeni M:ltä, mutta en mä niitä kehässä muistanut. Tein kaikki juuri siten miten ei olisi pitänyt. Ensimmäisen ringin jälkeen Jones pysäytti meidät keskelle kehää, selitti rauhallisella äänellä, että rauhoita juoksua, pieni koira ei vaadi noin nopeaa liikehdintää, ja pidä hihna löysällä. Olihan se hienoa noinkin ison yleisön edessä saada itse tuomarilta opastusta. ;) Mutta itse asiassa, ei muutes hävettänyt edes, ei yhtään. Olin henkisesti valmistautunut julkiseen nolaukseen, ja olisihan se ollut ihme, jos sitä ei olisi sattunut. Ja oikeastaan olen kiitollinen. Moni tuomari olisi antanut vaan idiootin juoksuttaa koiraansa turbo-vauhdilla ja se siitä. Tämä sentän antoi uuden tilaisuuden. Ja tuskin tulen tekemään samaa virhettä uudestaan. Eiköhän tämä yksi muistutuskerta riitä pysymään mielessä seuraavat 20 vuotta jollei enemmänkin.

Pöydästä ei mitään negatiivista sanottavaa. Osa oli sitä mieltä, että tuomari käsitteli koiria aika ronskin ottein ja väänsi esim. suut auki hampaita tarkastaessaan aika kovakouraisesti. Noomi oli ennen I:tä, ja N meinasi saada halvauksen pöydällä ja seisominenkin teki tiukkaa ympärijuoksun jälkeen. Islan kohdalla hampaat ja koko koira tutkittiin varmoin rauhallisin ottein, eli muuttiko tuomari käsittelyn ronskiutta kesken kaiken.. Ainakaan itsellä ei ollut valittamista.

Judge: Alan Jones
Junnuluokka

"9 months. Sweet baby. Full of feminity. Lovely, refined head. Nice eye & expression. Correct stop. Good ears, showing well. Appealing shape standing, with good reach of neck. Compact body type. Correctly proportioned for age. Good tail length & coat texture & colour, shown in nice condition. Movement sound, just need time to grow up & mature."
ERI

Tuo arvostelu on niin ♥ Ei mitään negatiivista, ja arvostelu oli pitkä! Koko lomake oli viimeiseen riviin asti täynnä. Hirmuisen onnellinen olin. Koosta ei mainintaa (siskolla oli), mutta ehkäpä tuo muhkea turkki kompensoi himpun verran. ;) Jotain hyötyä siitäkin.. Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu.

Tuntuu, että tänä syksynä mikään hyvä fiilis ja onnellisuuden tunne ei kestä päivää pidempää. Koko syksy tuntuu tulevan muutoksia täynnä.
Myöhään illalla päätimme miehen kanssa, että meidän kannattaa jatkaa elämää eri osoitteissa. Elokuun loppupuoli meni aikaslailla muuttoasioita mietiskellessä ja töitä tehdessä.

Ritoniemi

Jo kesäkuun lopulla lupailin kuvia Ritoniemen rantareissulta, jonne suunnattiin yksi kesäkuun ilta T:n ja hänen kaverinsa A:n kanssa. Äärimmäisen kiva ja lämmin ilta (sääskien syötteinä ;) ) niin upeassa aurinkoisessa ilmassa ja lopulta auringonlaskussa ettei mitään rajaa. ♥

 

 

 

♥

 

 

 

Voi per... sentään.

Edit 9.11. 
Teksti on ollut luonnoksena viimeiset 3 kuukautta, mutta ei mulla ole ollut voimia palata koko blogin pariin. Pääasiassa se on odottanut kuvia tekstin sekaan. Koska teksti oli pääosin valmis, lisäsin kuvat nyt marraskuussa ja pistän päiväyksen juurikin sille päivälle, jona tekstin oon kirjoittanut. Menkööt se elokuulle sinne minne pitää, kun se on silloin luotu.


*****

Kirjoitin viime viikolla piiitkän tekstin ja onnistuin juuri ennen lähettämistä deletoimaan koko roskan. Ei varmaan tarvitse sanoa kuin paljon ärsytti. Mietin jo, että kirjoitan siltä istumalta tekstin uudestaan mutta en sitten jaksanut... Mutta. Hengissä olemme. Edelleen. Näyttelystä huolimatta. ;) Itse edeltävän viikon takaisesta Joensuun missikisoista saisi helposti jo ihan oman postauksen, mutta sitten viime kirjoituksen on taas kerennyt tapahtua vaikka ja mitä.

Aloitaanpa vaikka siitä, että 2.8. pieni I-I täytti hurrrjat 9 kk. ♥ Painoa pienellä rinsessalla on sellaiset 5,5 kg ja säkä huitelee edelleen 33 cm paikkeilla. Välillä olen saanut mitattua Islan jopa 33,5 cm mutta tämä taitaa ennemmin olla vain mittaustavan epäluotettavuutta. Lyijykynällä viivojen huitominen seinään ja siittä keskiarvon ottaminen ei ehk ole se kaikista paras tapa saada luotettavia tuloksia. :D Epäilen kersan olevan sen 33 cm, puoli senttiä pitäisi saada likistettyä mutta se kyllä jää haaveeksi. Ehkäpä muhkea turkki kompensoisi sitten jotakin..

Tilanjakajaa koristaa tällä hetkellä toinen pokaali ja ruusuke Islan mätsäreistä voittamien ensimmäisten seurana. Kuin tilauksesta ennen virallista koitosta Kuopiossakin jopa järjestettiin muutamia mätsäreitä, jonne päästiin osallistumaan ja treenaamaan kehäkäyttäytymistä. Heinäkuun lopussa kahtena viimeisenä päivinä oli perättäin 2 ja viikkoa ennen Joensuuta vielä yksi. Sattui erittäin hyvään saumaan.

Tiistaina 30.7. ilma suosi osallistujia, ja se myös näkyi mätsärin osanottajamäärässä. Ihmiset olivat jaksaneet lähteä liikkeelle, vaikka mätsäri järjestettiin Vuorelassa. Ilmoittautumisjono oli metrien pituinen ja itse tapahtuma pääsi alkamaan melkeensä puoli tuntia myöhässä. Viikon verran oltiin treenailtu paikallaoloa, ja sen otin nyt tavoitteeksi heinäkuulle. Ensimmäisessä mätsärissä I:n naamaan sai olla tunkemassa namia jatkuvalla syötöllä, että penska jaksoi seistä edes hetken. Jalkojen asentohan silti oli ihan päin hevon kuikkaa, mutta niitä sitten treenattaisiin myöhemmin, kunhan edes saataisiin koko koira pysymään paikoillaan. :D Tästä olisi jo hyvä lähtä liikkeelle.

Islan asenne oli pop. Se oli todellakin töissä. Kersa huusi mulle kehän laidalla (c'mon mom, let's do something!) tekemistä ja seisoi paikoillaan ilman minkään sortin ongelmaa. Keskittyminen oli 100 % eikä massiivinen yleisö haitannut tippaakaan (Islaa siis, itse meinasin kyllä repiä paineita niinkin suuresta katsojajoukosta). Ja mitä tulee sitten kehään.. Pariksi meille sattui pienen lehmän kokoinen malamuutti, joka asettui meidän taakse. Ympyrää juostessa I oli sitä mieltä, että iso jätti tulee ja jyrää meidät (pari juoksi vähän liiankin lähellä meitä, joten onko se nyt mikään ihme), joten juoksemisesta ei tullut yhtään mitään. Pöytä meni suhteellisen ok. Takavasemmalta ei tultu alas vaiks tuomaroijana olikin miespuoleinen henkilö. Liikkeet oli päin hevon kuikkaa - I vikuroi kuin heppa. Seisominen sujui erittäin hyvin, suhteutettuna siihen, että edelleen malamuutti seisoi meidän takana ja sille ei olisi millään voinut kääntää selkää. Oma virhe, olisi pitänyt seisottaa naama malamuuttiin. Ei ajatus juossu. Tuloksena sininen nauha ilman sijoituksia. Lähdimme kotiin ristiriitaisin tuntein. Isla oli pop, mätsärin jaotus ei. Isot ja pienet koirat olisi (omasta mielestä) pitänyt olla jaettuna eri luokkiin juurikin tällaisten ongelmien poistamiseksi. Mutta elämä on, yhtä kokemusta rikkaampana jälleen.

Jotta elämä ei kävisi helpoksi, menin päivällä kysymään (onneksi ;) ) Islan kasvattajalta milloin kersa tulisi pestä. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs - HETI. Muutama kirosana taisi päästä siinä vaiheessa, kun kuvittelin pesu- ja kuivausruljanssia illalla klo 9 aikaan väsyneen pennun kanssa. Kuvittelin jo valmiiksi I:n, jolle ikinä ei oltu esitelty fööniä, järjestävän sellaisen shown, että me tapeltaisiin lopputuloksesta vielä kahdelta yöllä. Tai kuten M sanoi, ei me mitään tapeltais, ei I määrää. No ei niin, mutta halusin suorittaa homman suosiolla, en väkipakolla, jonka jälkeen Isla murjottais mulle viikon.

Life's full of surprises. Indeed.
Homma hoitui helpommin kuin olisin voinut kuvitella. Bikinit päälle ja koiran kanssa pesulle. T:kin hyväksyi (sivustakatsovana) ylituomarina koiranpesuasun ja antoi siitä täydet pisteet - no yllätys. :D Föönaus sujui ilman suurempaa draamaa matalalla sohvapöydällä, kunhan vain muisti olla puhaltelematta ihan suoraan päähän. Koirasta ei käytännössä tarvinnut pitää kiinni, vaan sai ihan rauhassa heilutella Rogeria ja puhallella koiraa kuivaksi. Pakkohan se oli myös lopuksi ottaa apua-apua-pystykarvoja-selässä-kuvat, kun epäilin jo, että tein homman päin pyllyä. Kuulemma hyvä lopputulos, laskeutuu ennen näyttelyä. Phew.

Ahh mikä tausta.. :D

Kyllä, pystyssä on! A-pu-va?

Ja pakollinen pääkuva pörröisestä karvarukkasesta ♥

Puhtoisena ja pörröisenä suuntasimme keskiviikon 30.7. mätsäriin. Ilma oli (varsinkin edeltävään päivään verrattuna) kökkö - vettä tihkutti enemmän ja vähemmän. Ja se tuuli. Hyrr. Varustauduin liian vähin vaattein ja heti autosta ulos hypättyämme meinasi kylmä iskeä. Jos tiistain mätsärissä oli porukkaa pilvin pimein, tämä tapahtuma keräsi hyvä jos puolet siitä ihmismäärästä. Mutta mitäs siitä, viluisena toivoin nopeaa reissua. Kummasti sitä alkoi haaveilla lämpimästä suihkusta tai kuumasta teestä suklaan kera, namnam..

Isla käyttäytyi jälleen niin hyvin että (jos nyt ei oteta huomioon sitä pikkuista seikkaa, että kersa kusaisi ilmoittautumispöydän eteen mun esitellessä rekisteritodistuksen rokotus-osiota.. että hupsista vaan :D )! Keskittyminen oli täydellistä, I seisoi paikoillaan pitkiäkin aikoja ilman minkään sortin liikettä. Palkkausvälit saivat olla suhteessa paljon pidemmät ekaan mätsäriin verrattuna, ja touhu alkoi näyttää jopa siltä, miltä sen suurin piirtein pitää.

Tähän mennessä tykkäsin eniten tämän mätsärin flowsta. Tuomarina oli jälleen mies, joka oli erittäin hyvää kokemusta Joensuuta ajatellen (Alan Jones will be waiting for us..). Tuomari juoksutti pareja ympäri useampaan otteeseen, kopeloi pöydällä huolellisesti ja samalla koiralle  että esittäjälle jutellen. Isla antoi tutkia itsensä kauniisti muutamia sivuaskelia lukuun ottamatta. Kehuja I sai kauniisti hulmuavasta turkista, johon oli pakko todeta, ettei se saisi hulmuta mutta tekee sen eilisillan pesun takia. Mutta hei, mikäs siinä, jos arvostelija tykkää. :D Tuloksena sininen nauha sillä perusteella, että I:n parina juossut 4 kk nuorempi koira käyttäytyi ikäisekseen hyvin.

Loppu menikin sitten yli mun ymmärryksen. Pienten pentujen sinisten kehästä meidät käteltiin paikalle numero 1. Mitä ihmettä?! Isla liikkui ja seisoi todella kauniisti, mutta enpä olis ikinä uskonut meidän yltävän ihan noin hyvälle sijoitukselle. En olis voinut tyytyväisempi olla! Hienon illan kruunasi siis BIS-kehä, josta suoriuduimme sijalle 7. Islalla ei oikein enää jaksaminen riittänyt. Vettä alkoi tulla enemmän ja ihmiset kahisuttelivat sadeasuja ja availivat sadevarjoja. Kehän reunalla olevien nauhojen päällä olevia kivien kasaan kokoaminen aiheutti pieniä kolahduksia. Nämä pienet suhinat ja kolahdukset sai Islan ottamaan sivuaskelia ja hiukka säikähtäneeksi. Väsynyt koiralapsi ei enää jaksanut. Hyvillä mielin keräsimme palkintolelun, kasan possunkorvia ja lahjakortit reppuun ja suuntasimme kotiin. BIS7 oli meille todella hieno saavutus. Enemmän kuin olisin ikin osannut toivoa. On se vaan pätevä pentu. ♥

Neljää päivää ennen The Näyttelyä pääsimme vielä harjoittelemaan Mustin ja Mirrin pihalla järjestettyyn mätsäriin. Saimme sopivasti viimeisen treenin jalkojen siirtelyn suhteen, josta oli jo revitty vaiks minkä sorttista paniikkia. Islahan asetti (ja asettaa edelleen) etujalat ihan päin hevon kuikkaa. Ne sojottaa ulos tai vain kieroon ihan muuten vain. Eli ne pitää itse sitten siirtää paikoilleen sopivaan asentoon, jotta seisonta näyttää edes jotenkin tasapainoiselta ja kauniilta. Facebookin tsätti on laulanut Kajjaanin suuntaan useampana iltana ja mun oma epävarmuus (ja pieni luotto koiraan) on varmasti välittynyt sinne hyvinkin vahvana. Ja hei, ihanpa totta se on. Ikin en ole näyttelyssä käynyt (osallistujana, katsomassa kylläkin). I ei ole ikin käynyt niin suuressa tapahtumassa, joten ei mitään hajua miten kersa päättää suhtautua sellaiseen ihmismassaan. Islahan on suhteellisen hyvä sopeutumaan, mutta eihän sitä voinut tietää. Joten totta hitossa olin epävarma siitä, miten saan jalan siirtämisen tapahtumaan yhdellä kauniilla siirrolla ja näyttämään huomaamattomalta. Varsinkin kun Isla ei meinaa palauttaa tasapainoa kahdelle jalalle, jos sen etujalkaa siirtää. Saatikka paikalla pysyä. Huooooh. Useampana iltana meinasi iskeä suuren suuri epätoivo. Aina tuntui löytyvän uusi ongelma edellisen lisäksi. Niin että anteeks sinne Kajaaniin, varmaan on ollut kestämistä. ;)

Ja jälleen Isla loisti mätsärissä kauniilla käytöksellä. Paikalla pysyminen - super! Keskittyminen yleensäkin - super! Ja jalkojen siirtelyt ja tasapainon saavuttaminen - super!! Hieno I-I. Tavoite saavutettu! Tuloksena sinisten nauha (kävely ei oikein meinannut sujua tasaisesti, Isla vikuroi jälleen - snaken asettelu-ongelma..), ja sinisten kehässä sijoitus 2. Ainoa mistä jäi paha maku suuhun oli se, ettei palkintoja ollut ollenkaan muille sijoittuneille kuin vaan sijalle 1 (kaikki punaiset sijoittuneet sai kyllä palkinnot). Hyvin arvotettu. Te siniset ootta huonoja, ei palkintoja. Mutta hei, minkäs teet. Ainakin saatiin harjoitusta (no näinhän se pitäisi osata ottaa, mutta ärsytti silti.. ;) ).


Hmm... mitäs muuta sitä tapahtuikaan ennen Sitä Suurta Päivää.
Käväisimme Islan kanssa Kajaanissa, jossa Isla siistittiin kuntoon. Reissu meinasi tyssätä totaalisesti jo heti aamusta, kun en herännytkään omaan kelloon vaan lopulta vasta T:n. Yllättävästi sitä saa itsensä valmiiksi ja tavarat kasaan puolessa tunnissa, kun on tarve. Enpä muista oonko aikaisemmin saanut itseäni niin nopeesti liikkeelle. Ja jollei T:tä olisi ollut, reissuhan olisi jäänyt hyvinkin pitkälti tekemättä bussista myöhästymisen vuoksi. Eli iso kiitos kuuluu hänelle.

Islan tassut ja korvat saivat nätin trimmin. Paikalle saatiin vielä toinenkin M-tiimiläinen Helsingistä ja tytöillä oli oikein mukava iltapäivä. Höpöteltiin niitä näitä, nautittiin oikein ihanaa mutakakkua ja käväistiin vielä lenkillä koko Kajaanin M-tiimin että meidän vieraiden kesken. Kiva iltapäivä reissussa, josta palauduin Kuopioon hyvin väsyneen koiralapsen kanssa.

Kännykkälaatua junasta

Ja onhan sitä keretty myös lenkkeillä, useampaan otteeseen ja vaiks minkälaisella kokoonpanolla. Kameraa ei ole tullut otettua mukaan kuin kerran, joten tässä ainakin sitten ne kuvatukset yhteislenkiltä, jossa osallistujia oli jopa 8 koiran verran: Aito & Riki, Tiuhti (Nallen sukulainen, sama äiti tms.), Ludo, I & R, Viima ja Nalle.

*****

Ajattelin jo elokuussa, että teen Joensuun näyttelystä oman postauksen, sillä niinkin isohko asia vaatii saada oman sepustuksen.