Pihan luistinrata - sulaa sulaa.. |
Kaatumissaldo kahden päivän osalta 4. Häntäluu kiittää. Eilen heitin vitsillä, josko pitäis hankkia liukuesteet kenkiin. Tänä aamuna ylös kömpiessäni mietin, että vois kyllä olla paikallaan. :D Ihan sama kumpaan suuntaan rapun ulko-ovesta suuntaa, saa liukastella peilikirkkaalla jäällä. Taloyhtiön pihan kunnossapito - niin mikä? Päiväsaikaan aurinko lämmittää jo sen verta, että jään päälle tulee vesikerros. Eli kaupan päälle kipeän pyllyn tai polvien lisäksi saa kosteat housut. Kun kerta kevät on kovasti tulossa, tulis sitten vauhdilla. Inhoan tätä väliaikaa talven ja kunnon kevään välillä. Tiet sulaa ja jäätyy, sulaa ja jäätyy. Yhh.
No mutta kuitenkin.
Sunnuntai. Ja jälleen aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. ♥ Miten tässä voisi synkistellä pieleen mennyttä Oulun reissua? No ei mitenkään! Kellojen siirtäminen kesäaikaan aiheutti sen, että tunsin nukkuneeni jopa pitkään (kello oli "uutta aikaa" jopa 8:30, kun Isla tuli tökkimään mua kuonolla hereille ;) )! Mies hävisi vanhemmilleen jo ennen kello kymmentä. Taisi hiukan poltella saada polttomoottoriauto toimimaan 15 vuoden jälkeen. Tarkoituksena oli jälleen suunnata möksälle nauttimaan upeista keleistä (ja ajelemaan sillä pirun autolla :D ). Varsinkin, kun veljen perheen nuorimmaista lasta ei meinannut perjantaina saada kotio kohti millään. Huutokonsertin saattelemana poitsu oli kammettu autoon ja samalla päätetty, että jos ilmat suosii, tullaan sunnuntaina uudestaan.
Koska lähtö tapahtuisi ennen puolta päivää, aamulla ei sen kummempaa tehty kuin kohdistettu pennun puuhamistarvetta aktivointipallon pyörittelyyn sekä pahvin tuhoamiseen sukkien tai tyynykulmien sijaan. Täytyy kyllä todeta, että homma hoituu pahvien osalta oikein mallikkaasti. Ja niihin isketään niin täpöllä kiinni, että oksat pois. Edes mun ja Riimin häviäminen ulos ei aiheuttanut minkäänlaista itkukonserttia vaan neiti tassutteli häntä huiskaten makuuhuoneeseen aarteen kanssa.
Huimaa edistystä. :)
Huimaa edistystä. :)
"Ja sitte?" |
"Entäs ruoka?" |
Ulkoilutin kameraa ennen möksälle lähtöä Islan pissatusreissun ohessa. Lähinnä siksi, että sain ikuistettua rapun eteen tulleen jääradan auringon paistaessa rapun puolelta.
Kauniit töyhtöt hännän kummallakin puolin - sieltä se turkki kasvaa :D Kaulapantakin alkaa peittyä |
Mökillä jatkui sama linja mitä perjantaina - Isla juoksi itsensä ihan täysin väsyksiin. Kuka tahansa lähtikin jäälle potkukelkan kanssa tai suksilla, pentu oli varmasti mukana. Neiti tutkimusmatkailija juoksenteli pihapiiriä ristiin rastiin ja vähän väliä sai olla huutelemassa muille ja tarkistaa, että neiti sentään oli jossain lähistöllä. Eipä tuo kauaksi lähde, mutta pois näköyhteydeltä joko mökin taakse tai eteen tehdylle jääradalle. Näkyvyys oli erittäin hyvä jäällä ja meidät kuuli kyllä varmasti pitkänkin matkan päähän, joten Isla ilmeisesti koki, että pienet seikkailut olivat erittäin turvallisia suorittaa. Pienellä paimenella oli siis oikein toiminnantäytteinen iltapäivä.
Miehekkeen päivän kohokohta - toimiva wroom wroom auto :D |
Joskus aikoinaan ihastelin youtube-videota, jossa salukeja juoksutettiin hiekkadyyneillä samankaltaisen auton perässä. Autolla pääsi yllättävän lujaa, ja ei ainakaan meidän rinsessat olis saanu tätä tykkiä kiinni. Ja ei, tätä kapistusta ei ajeltu koirien iloksi, vaan miehen. :D Riimille en esittelyt koko autoa ollenkaan. Se olis kuumunut ihan täysin. Riimi pistettiin mökkiin miehekkeen äidin kahviseuraksi, ja me puolestaan suunnattiin jäälle testaamaan mitä autosta saadaan irti.
Isla otti auton ihanan lunkisti! Neiti juoksenteli muina tyttöinä tutkimassa ympäristöä eikä auton käynnistäminen tai hiljainen vauhti tuntunut edes kiinnostavan. Luonnollisesti vauhdin kovetessa ja auton huristaessa pennun ohi tuhatta ja sataa, ei muutamilta haukuilta ja innostukselta voitu välttyä. Pääasiassa reaktio oli kuitenkin välinpitämätön, ja pääsin palkkaaman pentua häiriötekijän läsnäollessa - luoksetulo oli täysi kymppi!
Jos sanoisin, että ymmärrän täysin mikä autolla ajelussa viehättää (kiva lelu, mitäs muuta) niin valehtelisin. Mutta huvinsa kullakin, eikös? Kokeilla sain (halusin) kerran parin minuutin verran ja olin valmis luovuttamaan ohjaimen takaisin osaaviin käsiin.
O-ou, se tulee päälle - karkuun! |
Ja sitte meni Riimillä hermot - kauan se jaksoiki räävän loikkimista katsella |
Reissu oli jälleen kerran oikein kiva. Saari tuli kierrettyä potkukelkalla useampaan otteeseen ja koirat revitteli oikein urakalla paksussa hangessa. Isla löysi myös tutkimusmatkallaan jäätien reunasta jonkun pienen elukan (jänis tai lintu?) luun, jonka päästä sai kiskottua irti palan lihaa (tai oletan näin) ennen mun syöksymistä paikalle. Yritin varovasti kaivella suusta lihanpalaa mutta se hävis parempiin suihin. Ja pelkäsin itse asiassa myös sitä, että Isla onnistuisi vetämään palan väärään kurkkuun siinä hötäkässä, jos vielä survoisin kouria pennun suuhun. Pentu oli päättänyt syödä lihan vaikka mikä olisi eikä sillä ollut haluakaan antaa aarretta pois. Loput luut, jotka löytyivät ensimmäisen vierestä, lensi kaaressa pusikkoon. Matka jatkui kiireen vilkkaa ja aikamoisella tohinalla, jotta pienen paimenen mieleen ei muistuisi mitä juuri oli kitusiinsa kiskonut. Hetken selvästi pienet rattaat raksutti pääkopassa ja kuono harhaili vielä hetken kohdassa, josta herkut oli löytyny. Mutta luoksetulon kutsu oli vastustamaton ja neiti otti meidät muut kiinni hetkessä.
Kaivoin aamulla kaapin perältä vetovaljaat, -vyön ja -hihnan Riimiä varten ennen mökille lähtöä. Haaveissa olisi herätellä vetovaljaiden käyttöä, varsinkin kun tiet sulaa. Ei tuonne vielä kukaan hullu lähde juoksemaan, on siellä sen verta liukasta.
Riimi näyttää oikealta työkoiralta valjaiden kanssa. :D Kunhan vielä saataisiin koira ymmärtämään se, että näiden valjaiden kanssa vetäminen ON sallittua. Hihnakäyttäytyminen taitaa olla liiankin hyvää. Aloiteltiin kevyellä rasituksella muutamaan otteeseen, ja pulkka liikkuikin oikein kauniilla ravilla. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti