Pääsiäispäivä nro III - mökillä jälleen

Pihan luistinrata - sulaa sulaa..

Kaatumissaldo kahden päivän osalta 4. Häntäluu kiittää. Eilen heitin vitsillä, josko pitäis hankkia liukuesteet kenkiin. Tänä aamuna ylös kömpiessäni mietin, että vois kyllä olla paikallaan. :D Ihan sama kumpaan suuntaan rapun ulko-ovesta suuntaa, saa liukastella peilikirkkaalla jäällä. Taloyhtiön pihan kunnossapito - niin mikä? Päiväsaikaan aurinko lämmittää jo sen verta, että jään päälle tulee vesikerros. Eli kaupan päälle kipeän pyllyn tai polvien lisäksi saa kosteat housut. Kun kerta kevät on kovasti tulossa, tulis sitten vauhdilla. Inhoan tätä väliaikaa talven ja kunnon kevään välillä. Tiet sulaa ja jäätyy, sulaa ja jäätyy. Yhh.

No mutta kuitenkin.

Sunnuntai. Ja jälleen aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. ♥ Miten tässä voisi synkistellä pieleen mennyttä Oulun reissua? No ei mitenkään! Kellojen siirtäminen kesäaikaan aiheutti sen, että tunsin nukkuneeni jopa pitkään (kello oli "uutta aikaa" jopa 8:30, kun Isla tuli tökkimään mua kuonolla hereille ;) )! Mies hävisi vanhemmilleen jo ennen kello kymmentä. Taisi hiukan poltella saada polttomoottoriauto toimimaan 15 vuoden jälkeen. Tarkoituksena oli jälleen suunnata möksälle nauttimaan upeista keleistä (ja ajelemaan sillä pirun autolla :D ). Varsinkin, kun veljen perheen nuorimmaista lasta ei meinannut perjantaina saada kotio kohti millään. Huutokonsertin saattelemana poitsu oli kammettu autoon ja samalla päätetty, että jos ilmat suosii, tullaan sunnuntaina uudestaan. 

Koska lähtö tapahtuisi ennen puolta päivää, aamulla ei sen kummempaa tehty kuin kohdistettu pennun puuhamistarvetta aktivointipallon pyörittelyyn sekä pahvin tuhoamiseen sukkien tai tyynykulmien sijaan. Täytyy kyllä todeta, että homma hoituu pahvien osalta oikein mallikkaasti. Ja niihin isketään niin täpöllä kiinni, että oksat pois. Edes mun ja Riimin häviäminen ulos ei aiheuttanut minkäänlaista itkukonserttia vaan neiti tassutteli häntä huiskaten makuuhuoneeseen aarteen kanssa.
Huimaa edistystä. :) 

"Ja sitte?"

"Entäs ruoka?"

Ulkoilutin kameraa ennen möksälle lähtöä Islan pissatusreissun ohessa. Lähinnä siksi, että sain ikuistettua rapun eteen tulleen jääradan auringon paistaessa rapun puolelta.

Kauniit töyhtöt hännän kummallakin puolin - sieltä se turkki kasvaa :D Kaulapantakin alkaa peittyä

Mökillä jatkui sama linja mitä perjantaina - Isla juoksi itsensä ihan täysin väsyksiin. Kuka tahansa lähtikin jäälle potkukelkan kanssa tai suksilla, pentu oli varmasti mukana. Neiti tutkimusmatkailija juoksenteli pihapiiriä ristiin rastiin ja vähän väliä sai olla huutelemassa muille ja tarkistaa, että neiti sentään oli jossain lähistöllä. Eipä tuo kauaksi lähde, mutta pois näköyhteydeltä joko mökin taakse tai eteen tehdylle jääradalle. Näkyvyys oli erittäin hyvä jäällä ja meidät kuuli kyllä varmasti pitkänkin matkan päähän, joten Isla ilmeisesti koki, että pienet seikkailut olivat erittäin turvallisia suorittaa. Pienellä paimenella oli siis oikein toiminnantäytteinen iltapäivä. 

Miehekkeen päivän kohokohta - toimiva wroom wroom auto :D

Joskus aikoinaan ihastelin youtube-videota, jossa salukeja juoksutettiin hiekkadyyneillä samankaltaisen auton perässä. Autolla pääsi yllättävän lujaa, ja ei ainakaan meidän rinsessat olis saanu tätä tykkiä kiinni. Ja ei, tätä kapistusta ei ajeltu koirien iloksi, vaan miehen. :D Riimille en esittelyt koko autoa ollenkaan. Se olis kuumunut ihan täysin. Riimi pistettiin mökkiin miehekkeen äidin kahviseuraksi, ja me puolestaan suunnattiin jäälle testaamaan mitä autosta saadaan irti.

Isla otti auton ihanan lunkisti! Neiti juoksenteli muina tyttöinä tutkimassa ympäristöä eikä auton käynnistäminen tai hiljainen vauhti tuntunut edes kiinnostavan. Luonnollisesti vauhdin kovetessa ja auton huristaessa pennun ohi tuhatta ja sataa, ei muutamilta haukuilta ja innostukselta voitu välttyä. Pääasiassa reaktio oli kuitenkin välinpitämätön, ja pääsin palkkaaman pentua häiriötekijän läsnäollessa - luoksetulo oli täysi kymppi! 

Jos sanoisin, että ymmärrän täysin mikä autolla ajelussa viehättää (kiva lelu, mitäs muuta) niin valehtelisin. Mutta huvinsa kullakin, eikös? Kokeilla sain (halusin) kerran parin minuutin verran ja olin valmis luovuttamaan ohjaimen takaisin osaaviin käsiin.

O-ou, se tulee päälle - karkuun!

Ja sitte meni Riimillä hermot - kauan se jaksoiki räävän loikkimista katsella 

Reissu oli jälleen kerran oikein kiva. Saari tuli kierrettyä potkukelkalla useampaan otteeseen ja koirat revitteli oikein urakalla paksussa hangessa. Isla löysi myös tutkimusmatkallaan jäätien reunasta jonkun pienen elukan (jänis tai lintu?) luun, jonka päästä sai kiskottua irti palan lihaa (tai oletan näin) ennen mun syöksymistä paikalle. Yritin varovasti kaivella suusta lihanpalaa mutta se hävis parempiin suihin. Ja pelkäsin itse asiassa myös sitä, että Isla onnistuisi vetämään palan väärään kurkkuun siinä hötäkässä, jos vielä survoisin kouria pennun suuhun. Pentu oli päättänyt syödä lihan vaikka mikä olisi eikä sillä ollut haluakaan antaa aarretta pois. Loput luut, jotka löytyivät ensimmäisen vierestä, lensi kaaressa pusikkoon. Matka jatkui kiireen vilkkaa ja aikamoisella tohinalla, jotta pienen paimenen mieleen ei muistuisi mitä juuri oli kitusiinsa kiskonut. Hetken selvästi pienet rattaat raksutti pääkopassa ja kuono harhaili vielä hetken kohdassa, josta herkut oli löytyny. Mutta luoksetulon kutsu oli vastustamaton ja neiti otti meidät muut kiinni hetkessä. 

Islan levähdystauko meidän muiden myös ottaessa välipalaa 

Kaivoin aamulla kaapin perältä vetovaljaat, -vyön ja -hihnan Riimiä varten ennen mökille lähtöä. Haaveissa olisi herätellä vetovaljaiden käyttöä, varsinkin kun tiet sulaa. Ei tuonne vielä  kukaan hullu lähde juoksemaan, on siellä sen verta liukasta. 

Riimi näyttää oikealta työkoiralta valjaiden kanssa. :D Kunhan vielä saataisiin koira ymmärtämään se, että näiden valjaiden kanssa vetäminen ON sallittua. Hihnakäyttäytyminen taitaa olla liiankin hyvää. Aloiteltiin kevyellä rasituksella muutamaan otteeseen, ja pulkka liikkuikin oikein kauniilla ravilla. Tästä on hyvä jatkaa. 

Ja kuinka väsyneitä koirat olikaan mökkireissun jälkeen?

Erittäin :)

Pääsiäispäivä nro I & II - mökkeily- ja kaupunkikierros

Meillä oli suunnitelma mennä Ouluun pääsiäisenä ihan vain tyttöjen kesken. Katsomaan Ronjaa (+ tietty muuta perhettä) ja antamaan veljelle neuvoja tiettyjen asioiden suhteen, kuten kynsien leikkauksen. Ja meidän piti tavata Perro pentutreffien merkeissä. Mä oikeasti odotin sitä. Se olis ollu niin kivaa että! Mutta ei. Alkuviikosta sain kuulla, että perheessä kiertävä noro ei ota talttuakseen ja siellä sairastetaan edelleen. Tähän päälle torstaina äitini köhisee ja niiskuttaa puhelimeen sen verta voimakkaasti, että aloin päätyä jäämään Kuopioon. Ei mulla ole varaa sairastua, puhumattakaan vielä noroon (oksentaminen, yhh.. :D ). 

Tarkoitus oli lähteä eilen illalla, mutta päätin jättää reissun suosiolla parin viikon päähän. Harmittaako? No kyllä! Ihan vietävästi. Mutta pitänee ajatella positiivisesti. Jos olisin lähteny lauantaina, olisin just ja just kerenny nähdä koko koiran. Veli avovaimoineen olivat Oulussa vain lauantain töiden takia, ja suuntasivat heti pikimmiten takaisin Posion mökille karhujen syötäviksi. Ja tämän päälle kaupatkaan eivät olisi olleet auki sunnuntaina tai maanantaina. Kaikki se ihana shoppailu (no jepjep :D ) olisi jäänyt tekemättä. Joten parempi mennä normina viikonloppuna. Tulee hoidettua kaikki kerralla. Pentutreffit tosin harmittaa eniten. Mutta minkäs teet.

Huolimatta harmituksesta eilinen oli huikean kiva päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollu nimeksikään. Loistava mökkeilykeli saaressa siis. :) Miehen veljen perhe tuli Kuopioon koko pääsiäiseksi, joten saisimme nauttia heidän seurastaan maanantaihin saakka. Lapset eivät olleet käyneet mökillä vielä laisinkaan, ja koska jäätie oli vielä loistavassa kunnossa, suuntasimme mökille koko porukka.

Lapset aiheuttivat yllättävän vähän jännitystä Islalle. Riimihän on ollut aina mitä epäluuloisin ja oli edelleen sitä mieltä, että mitä kauempana pysyvät (jolleivat syö jotain mistä ehkä vois päästä osingoille) sen parempi. Pieni pentu rallailli ja tutkimusmatkaili itsensä rättipoikkiväsyksi asti. Oli mukana pilkkimisreikien kairaamisessa, söi milloin mitäkin mitä maasta irti lähti ja kiersi saarta potkukelkan kannoilla hurjaa kyytiä. Tuossa todettiinkin, että Isla on oikeasti oppinu juoksemaan. Kun se ottaa ja lähtee niin se oikeasti menee jo lujaa. Aikaisemmin juoksu on ollut vähän haparoivaa ja hurjan pitkä häntä on heilunut miten sattuu (ja varmaan vaikeuttanut omalta osaltaan tasapainon pitämistä :D ). Tyyli on selvästi parantunut vaikka vauhti ei ihan Riimin tasolle vielä yllä, mutta eiköhän se siinäkin ota kiinni, kun vielä vähän kasvaa.

Bjuutiful ♥

Tämä päivä ollaan otettu suhteellisen rennosti. Miehen lähtiessä puolelta päivin vanhempiensa luokse syömään, suuntasimme Islan kanssa kaupunkiin. Tarkoituksena oli palauttaa H&M:lle ja Gina Tricooseen pari toppia, jotka eivät istuneetkaan niin hyvin kuin olin kuvitellut. Laiskana en ollut jaksanu sovittaa niitä ostaessani vaan oletin XS:n olevan sopiva. Toiveajattelua. :D Pentu lähti mukaan citykoirailemaan ja väsymään sekä vähän turtumaan ihmisvilinään. Toivon oikiasti, että sillä on vaan joku junnu/teini/mikälie -kausi ja puhisemisen lisääntyminen johtuu siitä. Jotta se nyt ei kuitenkaan lähtisi ihan lapasesta, työstetään sitä nyt huhtikuun aikana entistä enemmän, kun mullakin on lomaa.

Sivuhuomautuksena se, että bussimatka meni mitä parhaiten. Isla käpertyi syliin ihmettelemään edessä istuvien äänekästä sananvaihtoa ja oli ihan hipihiljaa. Ei itkuja tai levotonta kääntyilyä. Sujuvaa matkustamista siis. :) Kehittyy kehittyy.

Kaupungilla oli porukkaa ihan tungokseen asti. Pienessä mielessäni kiitin sitä, etten ollut lähtenyt shoppaamaan vaan olin ihan vain hoitamassa muutamia pieniä asioita. Isla tassutteli hienosti väkijoukon sivussa ja oli niin uppoutunut tutkimusmatkailuun, että ohitti huomamattaan pari koiraakin. :) Vedosta ei tietoakaan, eli hihnakäyttäytyminen oli täysi kymppi. Kuten myös korvien löytyminen eli välillä muistettiin myös vilkaista silmiin, jos katsetta pyysin. Ihastelijoita oli jälleen vaikka kuinka ja muutamia rapsuttelijoitakin löytyi vaikka paimenlapsella oli niin kiire hajujen perään, ettei rapsuteltavana yksinkertaisesti kerennyt olla. 

Olin ennen Islan ottamista ajatellut, että koiran tuominen kauppoihin on ehdoton nounou. Suorastaan yllätyin vastaanotoista, joita ollaan saatu eri kaupoissa. Suomalaisessa Kirjakaupassa myymäläpäällikkö muistaa aina kysyä miten hänen lemppariasiakas voi. :) Gina Tricoossa myyjät tulivat työntämään omat naamansa pussailtavaksi useampaan otteeseen. Pentu ei kuitenkaan aiheuta paheksuvia katseita, vaan ennemmin "voi-kuinka-ihana-saanko-pussata" -ilmeitä tai vaan välinpitämättömyyttä. Mutta kuinka näin pientä söpöläistä voiskaan paheksua? ;D Lähes poikkeuksetta kaikki mummot  ja papat rakastaa tätä yli kaiken. Samoin torimyyjät ovat olleet aikas myytyjä. Kalakukkomyyjä tarjosi kalakukkoa haisteltavaksi paketin läpi, ja arvaatkaas oliko pentua vaikea saada liikkeelle sen jälkeen. :D Isla olisi oikein mielellään jäänyt sinne kylmälaukun viereen mun jatkaessa matkaa. Ahnepossu. ♥

Kaupunkireissussa oli pienelle ihan tarpeeksi aktiviteettia, ja loppupäivä meni lepäillessä. Kaupungilta mentiin suoraan miehen vanhempien luo syömään, joka oli selvästi myös väsyttävä kokemus. Lapsia piti ihan varuilta vahtia edes toisella silmällä vaikka kuinka väsytti. Onhan se nyt ihan totta, että nehän olisi vaikka voineet syödä pienen pennun ihan kokonaan. :D Lopulta vahtiminen kävi liian rankaksi ja pentu sammahti olohuoneeseen miehekkeen nojatuolin viereen. 

Loppuun vielä möksältä otettuja tilannekuvia.

Miimillä on kyllä pitkä pinna :D

"Näytä näytä! Mitä sulla on suussa??"

Suurimmista osista kuvista pitää peittää nimilaatan puhelinnumero. Näistä tulis oikein hyviä deitti-ilmoituksia
uroksille ;) "Nätti tyttö etsii seuraa, soita kuvassa näkyvään numeroon."

Ja jotta saadaan blogiinkin jotain pääsiäiseen liittyvää, alla kuva tilanjakajan päällä odottavista suklaamunista ja kanoista. Se voi olla, että munat jää mun tuhottaviksi ja lelut menee miehelle. :D Mutta en valita, oikein kelpaava järjestely. 

Mukavaa pääsiäistä kaikille. ♥

Vauhtiviikonloppu

Johan on taas ollut viikonloppu. Se huipentui ehdottomasti tähän sunnuntaihin, jolloin saatiin päivällisvieraita. Oltiin suunniteltu jo ikuisuuksien ajan, että pyydetään miehen vanhemmat syömään. Me juostaan siellä viikoittain milloin milläkin aterialla, joten todellakin oli meidän vuoro välillä tarjota heille ruokaa.

Varauduin sen verran etukäteen, että leivoin sämpylät paria päivää aikaisemmin. Ja voi vitsit, että niistä tuli hyviä! En muista milloin oisin viimeksi tehnyt sämpylöitä (liekö koskaan?). Joskus aikoinaan yläasteella köksän tunneilla me ehkä mahdollisesti tehtiin sämpylöitä, mutta en todellakaan muista osallistuinko siihen vai en. Innostuin selailemaan Kinuskikissan sivustoa ja kummasti alkoi tehdä mieli leipoa. :D Pistin suosikkeihin vinonpinon reseptejä, joita pitäisi ehdottomasti päästä kokeilemaan. Niin piiraita kuin makeaakin. Sämpylät niistä osui ihan ekana tahtootahtoo-listalle. Eipä ohjetta oltu turhaan kehuttu - näitä tuun leipomaan varmasti toistekin. Maku oli mitä parhain ja se kuohkeus. Nam. ♥ Tänään pakkasesta otetut sämpylät upposi kehujen kera päivällisvieraille, mikä olikin tärkeintä. 

Sen verran kerettiin järjestää koiramaista puuhaa lauantaille, että käytiin tyttöjen sekä Viiman kera jäällä lenkillä. Muuten mukava lenkki, mutta tuuli oli aikas kylmä. Tunnin lenkin jälkeen porukan nuorimmainen, eli Isla, oli porukasta ainoa, joka jaksoi koikkelehtia innoissaan muiden ympärillä ja saada niitä rallailemaan. Tänään oli ilmeisesti se päivä kuusta, kun muita ei vain huvittanut. Eipä siinä, pienelle paimenelle siinä oli ihan riittämiin. Unta riitti kotona ihan kiitettävästi.

Aamusta ennen kello yhdeksää oli mokkapalojen pohja uunissa paistumassa, jotta kaikki saataisiin ajoissa valmiiksi. Uutena tuttavuutena meillä oli ruokalistalla peruna-bataattilohkot, jotka olivat ihan älyttömän hyviä naudanlihapihvien, mustapekkajuustoisen kastikkeen sekä tuoreen salaatin kera. Tätä täytyy kyllä tehdä uudestaan. Kaikille tuntui maistuvan paremmin kuin hyvin, ja tämähän se on tärkeintä. Olimme aluksi pohtineet tekevämme lammasta, mutta aikaisempaa kokemusta ei ollut lammaspaistin teosta. Oishan se kiva tarjota paistia, joka epäonnistuessaan maistuu ihan märille villasukille. :D Joten tästä syystä vaihdoimme lihan nautaan. Lammas testataan sitten omalla ajalla ja kutsutaan päivällisvieraat uudestaan. 

Päivällisvieraiden lähdettyä suunnattiin koko perheen voimin nauttimaan täydellisestä auringonpaisteesta jäälle kameran kera. Juoksu- sekä pennun poseerauskuvia tuli reilut 800. :D Oli oikein mukavaa ja melkein kerettiin nähdä auringonlasku. Sen verta kuitenkin alkoi pentu väsyä puolentoista tunnin riekkumisesta ja misseilystä, että päätettiin suunnata kotiin. Seuraavaan kertaan sitten, jollei jäät sula ennen sitä.

"Mitä söit?"

Pinna kestää kestää..

*Naps*

Kengurukoira..

Tyttäret ♥

4kk 3vk
Koivet siellä, koivet täällä :D Harjoitukset jatkuu.. Iloitaan  kuiten sentäs siitä, että pentu pysyi hetken paikallaan.

Mökkeilyä osa II

Ilmat eivät suosineet niin hyvin mitä sunnuntaina vaan lunta tuli taivaalta välillä ihan pyrynä sekä silloin tällöin pilkahteli aurinko pilvien lomasta. Ja se tuuli. Hyrr. Siinä vaiheessa, kun myräkkä yltyi niin kovaksi, että Isla ei pysynyt tolpillaan, päätettiin suunnata mökkiin lämmittelemään hytisevää pentua ja miettimään kotiinlähtöä. 

Tosin tuulessa oli hyvätkin puolensa. Islan loikkiessa aurattua jäätietä reunustavassa hangessa, tuuli nostatti loikkien irrottamia luminokareita vierimään jäälle. Tästä innostuneena pentu loikki lumen perässä vielä innokkaammin nostattaen uusia luminokareita tuulen vietäväksi. Paimenlapsi siis viihdyttiin itse itseään pitkän aikaa lumipaukkujen perässä juostessaan. Halvat on huvit. ;)

Tuulee tuulee

Jääradan ympärihiihto :) Hiukka sataa lunta

Kumpparit melkeen isommat mitä pentu :D

Ja näistä kahdesta kuvasta tyksin eniten. ♥ Isla siis 20vk (4kk 3vk ja 29,5cm )