Look it's a sheltie!

Hymynaama 

Tada - tämän aamun tulos. Korvat näyttävät sentäs sheltin korvilta. Sunnuntaina Islan liian matalaan korvaan kiinnitetty tuki irtosi seuraavana päivänä neidin rapsutettua korvaa sydämensä kyllyydestä. Se siitä ilosta. Kuten puhe olikin, tuen liima ei ole tarpeeksi pitävää, vaan mukaan tarvitsisi ihoystävällistä liimaa. Naamakirjassa oli juuri sopivasti keskustelu siitä, mitä ihmiset ovat käyttäneet raskaiden korvien tukemiseen ja sieltä joku heittikin idean Duodermista. Kyseessä on siis itsekiinnittyvä sidos, jota käytetään erittäviin haavoihin. Tiistaina töissä ollessani kävin läpi meidän valikoiman ja päädyin ottamaan levyn extra thin -versiota. Halvaksi tuli tämä investointi, sillä levy maksoi hurjat 8 euroa alennuksien jälkeen. Ja yhdestä levystä riittää useammaksi kerraksi, jos tarve tulee.

Tekniikka on suhteellisen toimiva, ja vaati ihan pikkuisen hiomista alkuperäisestä suunnitelmasta. Jouduin laittamaan tukea 2 kerrosta päällekäin, koska ensimmäinen kerrosta ohutta kumimaista sidosta ei tehnyt korvan asennolle yhtään mitään. Liimasin korvan kiinni suoraan sidokseen mutta kuten odotinkin, sidoksen kumimainen pinta ei pitänyt liimaa laisinkaan. Korva oli irronnut yön aikana ja liima jäänyt korvalehden kärkeen kiinni. Ratkaisin ongelman, yllätys yllätys, leukoplastilla. Ihoteippi tuntuu pysyvän duodermin pinnassa erinomaisesti pienoisen lämmityksen jälkeen, joten pitävyysongelma ratkaistu. Vielä kun saatiin siunaus kasvattajalta, olin enemmän kuin tyytyväinen. 

Eilen illalla saimme todistaa kevään ihmeellistä ihmettä. Isla alkoi yllättäen puhista ja oli selvästi sitä mieltä, että keittiössä on jotain hyyyvin suurta ja pahaa. Istuttiin ymmällämme olohuoneen sohvalla ja huudeltiin pennulle, että mitä siellä nyt näkyy. Kunnes mies tajusi, että se puhisee auringolle. No totta, onhan se nyt suuri ihme. :D Eipä aurinko aikaisemmin olekaan paistanut näin matalalta suoraan keittiön ikkunasta sisään siten, että pieni pentu olisi päässyt sitä ihmettelemään. Yleensä meillä on ovi kiinni sattuneesta syystä (krhm.. vesikuppi..).

Aika hyvin kuultaa :)

Nukkuminen on ehdoton nounou, täytyy pitää vahtia ;)

Rokotus nro II ja Oulun reissu

Taas yksi vauhdikas viikonloppu takana. Tällä kertaa Oulussa Ronjaa ja perhettä katsomassa. Kuten aikaisemmin kerroinkin, veljeni ja hänen avovaimonsa tekivät päiväreissun Savvoon perjantaina ja nappasivat meidät siinä samalla kyytiin.

Lähtöä edeltävänä päivänä oli Islan rokotus nro II. Jos edellinen meni vastoin odotuksia, tämä meni lähinnä juuri siten miten olin ajatellutkin. Sama paikka, eri lääkäri - mies tällä kertaa. Edelleen sisään mentiin reippaasti omin tassuin. Vaaka näytti hurjaa 3,5 kg painoa. Sisällä toimenpidehuoneessa alkoi selvästi jänskättää. Tutkimuspöytä oli ehdoton nounou, mikään syötävä ei kelvannu laisinkaan ja pennun mielestä eläinlääkärin aikomuksena oli ihan satavarmasti tappaa (kuinkas muutenkaan). Rokotuksia pistettäessä Isla kiljui kuin pieni (söpö ;) ) sika. 

Jos nyt tosiaan jätetään Islan mielipide reissusta huomiotta, niin voin sanoa, että tykkäsin. Enemmän mitä aikaisemmasta eläinlääkäristä. Ensimmäinen vaikutti flegmaattiselta - siihen ei tuntunut saavan mitään kontaktia. Tämä tapaus kyseli kuulumiset, kopeloi (Islan iloksi :D ) pennun läpi ja tunnusteli vielä polvet. Sen verran jätätti jälkeen, etten tajunnut kysyä mitä mieltä ell oli polvista mutta toivon eläinlääkärin omaavan edes hiukan tajua sanoa, jos jokin ei ole ok. Toivossa on hyvä elää, vai miten se nyt menikään..

Ja jos nyt  halutaan kaivaa esille lisää positiivisia asioita kyseisestä käynnistä, Isla palautui kokemuksesta todella nopeasti. Jälleen neiti käveli omin tassuin ja häntä heiluen pois ilman minkäänlaista kiirettä. Ilmeisesti vastaanottotiskillä ollut ihana täti ja siltä saadut herkut kerkesi pyyhkiä pois hetki sitten sattuneet kauheudet. Onni olla lyhyt muisti. ;) Vaikkakin hetkellisesti. Yllätyn suuresti, jos seuraava eläinlääkäri reissu poikkeaa tästä positiiviseen suuntaan.

25.2.

Oulu. Ja kamera kotona. Ketuttiko? No kyllä! Mietin vain pakatessa, että en kehtaa ottaa järkkäriä ottaa mukaan. Junalla liikkuminen kymmenen kassin ja kahden koiran kanssa, joista toinen vielä sattuu olemaan ekaa kertaa junassa, ei hirveästi innostanu ajatuksena. Menin sitten unohtamaan sen faktan, että mulla on olemassa pokkari. Ei sytyttäny, ei sitten yhtään. 

Islalle jo itse matka Ouluun oli uusi kokemus. Ensimmäinen pidempi matka häkissä. Alkuun häkistä kuului surkeita piii-ääniä, jotka hiljeni edes osittain puolen tunnin ajon jälkeen. Pysähdyttiin kahdesti pissattamaan pentu, ja toisella kerralla homma oikeasti saatiin hoidettua. Riimillä meni hermo puolessa välissä matkaa pennun levottomaan pyörinään (no onko se nyt ihme, kun toinen pörrää hännän päällä :D ), ja yksi matala "ärrr" sai pennun hiljenemään ja pistämään maaten erittäin tehokkaasti. Kiitos Riimi koulutusavusta. ;) Pikana kehut ja palkka. Loppumatka meni hiljaisesti.

Lauantain juhlapöytä äitini 60-vuotis synttäreiltä

Oli helpottavaa nähdä, että Ronja oli pärjännyt hyvin Oulussa. Vastassa oli häntää iloisesti heilutteleva karvapallo. Ja karvaa todellakin riitti. Olin kerennyt kahdessa kuukaudessa unohtaa kuinka karvainen Ronja olikaan. Reilun 6 vuoden takaa on jäänyt elävästi mieleen tilanne, jossa isäni silloinen naisystävä ei ole nähnyt Ronjaa pieneen hetkeen, tulee käymään ja toteaa ensimmäiseksi "onpas se lihava". Ronjahan ei koskaan ole ollut lihava. Karva vaan ei suostu kasvamaan kyljistä, vaan suhteellisen lyhyt karva sojottaa suoraan sivulle saaden aikaan  pallomaisen effektin, jonka takia Ronjaa voisi luulla kunnon lylleröksi. Vaikka kuinka muistan tämän tapauksen ja kuinka ärsytti selittää, että koira ei ole lihava, niin ensimmäinen ajatus perjantai-iltana oli "ohhoh, onpa se ISO!" :D Ja ei, koira ei edelleenkään ollut lihava, vaan melkeinpä liian laiha. Joutuu raukka lihotuskuurille. ;) Todella kurjaa varmasti koirankin mielestä, saa enemmän ruokaa syödäkseen.

Isla oli ihan haltioissaan. Uusi koiratuttavuus. Pentu ei meinannut yhtään ymmärtää miksei Ronja alkanut leikkimään vaikka kuinka kutsui ja kurisi. Ei auttanut liehittely eikä kuonon eestä suhahtelu tuhatta ja sataa. Ainakaan aluksi. Jossain vaiheessa iltaa saivat aikaan jonkin sortin "leikin", jossa Isla kiersi eteisen ja keittiön väliä Ronjan vahtiessa olohuoneen puolella ees taas juoksevaa pentua (kämppä, jossa pääsee kiertämään ympyrän eteisen, keittiön ja olohuoneen välillä - mitä parhain rallileikkeihin). Riimi tyytyi katselemaan leikkiä sivusta ja käyttämään hyväksi olohuoneessa istuvia rapsuttelijoita.

Loppujen lopuksi lauantai jäi ainoaksi päiväksi tehdä edes jotain. Perjantaina olimme perillä illasta kello kymmenen jälkeen, ja sunnuntaina suuntasin tyttöjen kanssa aamujunalla Islan kasvattajan kautta Kuopioon. Kaikista uusista kokemuksista reissussa yksi jännimpiä oli tallilla käyminen. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja hypätä veljeni ja hänen vaimokkeensa kyytiin heidän ollessa matkalla tallille. En muista milloin olisin nähnyt heppoja. Parin tunnin tallikoirailun jälkeen Isla oli ihan kuitti. Tuttavuutta tehtiin parin hepan kanssa vaikkakin aika kaukaa ja seisottiin kuonot vastakkain pennun kokoisen tallikollin kanssa. Jottei Islalle tullut ihan tylsää, maneesissa oli oikein hyvä pohja ja paljon tilaa pienen paimenen rallata. 

Tallikissa

Väskä pentu kuukahti äitini lattialle kesken villasukkaleikkien - tallikoirailu on rankkaa ;)

Junailu itsessään meni yllättävän hyvin, mitä nyt meinasin polttaa käämit konduktöörin kanssa. Ukolla ilmeisesti oli helkutin huono päivä. Juna ei edes kerennyt vielä lähteä liikkeelle, kun mies pamahti vaunuun vaatimaan lippuja. Olin juuri saanut kevythäkin kasaan mutta koirien laittaminen sinne jäi puolitiehen, ja pentu pääsi livahtamaan toiseen päähän vaunua uutta tuttavuutta katsomaan (mikä into! :D ). Kävin nappaamassa konduktööriä liehakoivan pennun syliin, ja sain laitettua koirat häkkiin juuri ennen miehen saapumista eteeni. Ilmoitin yhden koiran ja itseni, mutta tämä alkoi vaatia maksua kahdesta - olivathan ne juoksennelleet käytävällä. Tässä vaiheessa piti vetää muutaman kerran henkeä ja ilmoittaa, että matkustavat samassa kopassa, joten maksan vaan yhdestä. Miekkonen mulkoili mua muutamaan kertaan, mumisi jotain eläinten omistajista ja löi kouraan vaihtorahat yhdestä koirasta ja opiskelijasta. Sain vielä yhden mulkaisun iloisesta  (tai no, ehkä siittä hiukka kuului teennäisyys ;) ) "oikein ihanaa työpäivää" -toivotuksesta konduktöörin lähtiessä jatkamaan matkaa. 

Islan kasvattajan luona oli niin kivaa että! Oli ihanaa nähdä Islan siskoa, joka oli saanut hiukkasen enemmän korkeutta mitä Isla. Ulkonäkökin oli jotenkin aikuismaisempi. Junnumpi. :D Siskokset löysivät yhteisen sävelen hetkessä, ja reissu kyllä muistutti oikein hyvin, kuinka kullanarvoista samanikäinen pentuseura voi olla. Pennut juoksivat reikäpäinä ulkona ja sisällä. Muutaman tunteroisen aikana, jotka vietimme hyvässä seurassa, sain taas lisää vinkkejä asiaan jos toiseen. Isla mitattiin, ja tulokseksi saatiin 27,5 cm. Isla siis 16 viikkoa, yhtä viikkoa vaille neljä kuukautta. Olin hiukkasen (lue: jumalattoman paljon :D ) stressannu sen suhteen, tuleeko korvasta sanomista vai ei. Yksi stressauksen aihe yleensäkin. Ei tullut, vaan vinkkejä sen suhteen mitä korvalle voi tehdä tuli enemmän kuin olisin osannut toivoa. Näillä ohjeilla on hyvä jatkaa etiäpäin.

Mitäpä sitä muuta voi sano kuin kiitos! ♥ Mulla (ja varmasti myös Islalla) oli ihan huippu iltapäivä. 

Kuvien suhteen postaus jäi aika ankeaksi, joten tässä vielä Islan taidonnäyte eiliseltä. 

Pussilakana oli tuunattu aamun aikana meidän mun (ilmeisesti :D ) jatkaessa unia aamuyön pissatuksen jälkeen. Repun hihna oli laitettu uuteen uskoon illasta, kun tein kouluhommia. Ihan poikki sitä ei oltu saatu, mutta kaukana se ei ollut. Ja kuinkas ollakaan, tänään bussiin juostessani hihna sanoi naps. Tänks hani.

Lapsirikas viikonloppu

15.2.

Miehen veli perheineen tuli käymään viikonlopuksi Kuopiossa, ja tämä tarkoitti Islalle ensimmäistä kosketusta lapsiin sitten luovutuksen jälkeen. 

Kohtaamista voisi kutsua epäluuloiseksi. Niin puolin kuin toisin. Yleensä lapsilla on hirmuinen hinku päästä koskettelemaan, ja niitä saa ennemmin olla pyytämässä käsittelemään eläimiä vähän hellemmin ja antamaan niille omaa tilaa. Tänä viikonloppuna ei ollut kyseistä ongelmaa. Isla sai juuri ja juuri muutaman rapsutuksen. Eipä siinä, kokemus oli kuitenkin positiivisen puolella. Pentua ei härkitty vaan se sai rauhassa keskittyä ihmettelemään lapsia. Varsinkin parivuotias Miika tuntui kiinnostuvan pennusta enemmän mitä parisen vuotta vanhempi siskonsa. Tosin pienen etäisyyden päästä, pentuhan olisi vaikka voinut syödä. Erityisesti saunasta tullessa poika oli ollut huolissaan siitä, mitä pieni hauva saattaisi tehdä. Kädet pysyi tiukasti kalleuksien suojana ennen vaatteiden päälle saamista. Pienestä se jo lähtee. ;) 

3kk - posetuskuva

13.2.

Kamera (lue: allekirjoittanut mämmikoura) hävitti aikaisemmat 3 kk:n posetuskuvat. Joten eipä siinä auttanut kuin ottaa uudet. Puoltoista viikkoa "myöhässä" mutta minkäs teet. Elämä on. ;) Yllätyin Islan paikallaan pysymisestä, koska me ei olla harjoiteltu sitä NIIN paljon kuin olisi voitu. Mutta neitihän seisoa pönötti pöydällä kuin vanha tekijä. Mutta tosiaan vain seisoi, asennossa on vielä paaaaljon korjaamisen varaa.  Oltais me ehkä lopulta saatu täydellisempi kuva, mutta kuvaajan hermot loppui ennen sitä. Eli treeniä treeniä niin kuvauksetkin saadaan menemään huomattavasti vähemmällä vaivalla. Joten yrittäkää kestää, tuo asento on kaukana siitä mitä sen pitäisi olla. :D

Helmikuu on lähtenyt käyntiin kiireen täyttämänä. Viime viikonloppuna treffattiin jälleen työkaverin ja hänen shelttinsä, Fridan, kanssa. Tytöt eivät meinanneet saada sisällä minkään sortin leikkiä aikaan, joten lähdimme suosiolla ulos. Reilun kilometrin pituisen leveän pururadan kiertäminen sai vauhtia molempien tassuihin. Isla ei pysynyt isomman menossa mukana, mutta kivaa tuntui olevan. Frida otti todella nätisti huomioon sen seikan, että toinen on tosiaan pentu. Islaa kohti etenevä vauhti hiljeni juuri sopivasti, jotta pentu kerkesi väistää pois alta.

9.2. Isla ja Frida

Onni on omistaa..

Maailman paras unilelu ♥

4.2.

Varasin eilen Islalle ajan toiseen rokotukseen. Eipähän unohdu. Matkaahan sinne on vielä parisen viikkoa, mutta kiireisen aikataulun takia meille sopii vain ja ainoastaan tietty päivä ja aika töiden takia. Seuraavana päivänä rokotuksesta olisi tarkoitus lähteä käymään viikonloppu Oulussa tyttöjen kanssa. Veljeni on tulossa avovaimonsa kanssa pyörähtämään päiväreissun Kuopioon, joten ilmainen kyyti tiedossa. :) Pääsee katsomaan Ronjaa ja viemään pentu näytille koko perheelle. Sitä odottaessa.

6.2. Kevythäkin kokoamisapuna treenien jälkeen ;)

Kameran kanssa on tullut leikittyä kuvattua huomattavan paljon enemmän Islan tultua. Penska kun kuiten kasvaa vauhdilla, ja pitäähän siitä todistusaineistoa olla. Suurimmista osista kuvista tulee hämäriä, jollei aurinko paista lähes pilvettömältä taivaalta. Ja näitä päiviä ei liiemmin ole ollut. Tai jos on, oon ollu tiiviisti töissä tai koulussa juuri niinä harvoina päivinä. Suurimpaa osia kuvista pitää muokata (mun hurrjilla taidoilla ;) ), jos tahtoo niistä edes jotain nähdä. 

Pitäis varmaan joskus oikeasti lähteä valokuvauskurssille. Tai vaan käyttää vapaa-aikaa (niin mitä? ;) ) kameran säätöjen opetteluun. Hiukka kokeilemalla sitä saa aikaan jo ihmeitä.

Muokkaamaton versio. Mutta se on valoisa! No kyllä, te jotka oikeasti osaatte kuvata, ette voi luultavasti  ymmärtää tätä hehkuttelua mutta oon jaksanu iloita jo tästä vähästä, mitä oon taas oivaltanu. Tästä on taas hyvä jatkaa (sitten joskus kesällä :D )

Ja loppuja kuvia:

14 viikkoa

Edit: Lisätty vielä tyttöjen hammaspainivimeo. Äänet unohdin poistaa, joten videosta voi hyvin kuulla Islan pannan kilinän (nimilaatta). :)

Paimenlapsi 3kk

Isla täytti eilen jo huimat 3 kuukautta. Painoa on hurrrrjat 3kg ja säkä 25cm. 

Hanskavaras