Vapaa-aika - Never heard

Luulin syksyllä kaiken helpottuvan kesätöiden myötä. Väärässä olin. Kuukauden verran olen tasapainoillut tuntitöiden, koulun ja koirien välillä. Rankkaa? No todellaki! Päivät venyvät kevyesti 10 tunnin päiviksi, ja hyvä jos se edes riittää.

Lokakuun alkua. Tämä sentäs näyttää siedettävältä - ma ja pe aamut ovat vapaat.

Keskiviikkona 3. päivä heräsin 7 jälkeen viimeistelemään kouluhommaa, siittä yhdeksäksi töihin, josta puolelta päivin yliopistolle (ruokatauko - niin mikä?) ja kotiin vähän jälkeen viiden. 10 minuutin pikavalmistautuminen treeneihin (syönti, tavaroiden pakkaus ja itsensä valmiiksi saaminen), kyyti lähti 17:30 ja saapui kotipihalle 21:00. Pikaisen syönnin jälkeen jatkoin kouluhommia melkeen puoleenyöhön asti, jonka jälkeen kerkesin nukkumaan.

Yllättävän hyvin sitä on kuitenkin jaksanut. Työmatkat tulee poljettua pyörällä ja kilometrejä kertyy päivittäin lähes 11 km. Luulisi, että se verottaisi liikaa kaiken muun päälle, mutta ei. Luulen sen olevan yksi kantavista tekijöistä, joiden avulla tämän kaiken jaksaa suhteellisen helposti.

Jotta blogi pysyy koira-aiheisena, palataan aiheeseen, josta olen ihan älyttömän täpinöissäni. Tuosta kuvastakin sen voi bongata keskiviikon kohdalta klo 17:30. No kyllä - me saatiin treenipaikka ACE:lta!  Ja juuri siihen ryhmään, jossa on muutenkin jo tuttuja kasvoja treenaamassa. Huippuvalmennus ja hyvä seura taattua keskiviikkoiltaisin. Niin loistavaa! ♥ Tuntuu, että me ollaan junnattu paikoillaan vaikka kuinka. Kesällä piti hioa kontaktit ja kepit kuntoon. Kepit on suhteellisen hyvällä mallilla, mutta kontaktit tökki. Ja eipä sitä muuten kehity tekniikassa, jollei opastusta saa. Kontaktikurssi alkoi syyskuun puolella ja noin puolet siitä on mennyt. Naksua ollaan päästy muistuttelemaan, ja 2on2off alkaa pikkuhiljaa löytää paikkansa puomin alastulolla. Omatoimitreeneissä käytiin maanantaina ja eilen illalla vahvistelemassa paikkaa ja sitä, että voin jopa liikkua ilman, että koira ampaisee täydellä vauhdilla mun perään. Hiljaa hyvä tulee. :)

Joten jos mietitään, miksi sitä jaksaa rankkaakin aikataulua - no juurikin tän kaiken takia, mistä vaan jaksaa tulla hyvä fiilis. Me tullaan vihdoin ja viimein edistymään. Siitä oon varma.