Kun on kylmä...

... niin on kylmä. Pakkaset jatkuu ja jarkuu. Toista viikkoa jo. Yli -20 astetta lähes joka päivä yölämpötilojen ollessa lähemmäs -30 (kuten kuvasta näkee). Kuopaksen lämmitys-systeemit ei toimi iha niinku pitäis. Täs on meidän keittiön lämpötilaa joskus klo 3-4 aikaan yöllä. Oltiin saatu mittari just edeltävänä päivänä seinään, jotta nähtäs et kuin me siellä oikeen palellaan. Hyvin paleltiinkin. :D Arvatkaas onko vähä karua herätä kuudelta kouluun ja keittiössä just ja just 15 astetta. Hrrr. Teetä on tullu juotua enemmän ja vähemmän. Onneks kuiten huolto pelaa ja Unski (huoltomies) kävi pelastamassa meidät jäätymiseltä.

5.2. aamuyöstä

Nää pakkaset on myös yks syy miks se pomppa ostettiin. Hyvä et koiria voi viedä ulos.  Liian kylmä, tulee vilu heti (niin omistajalle kuin koirille). Pyöräily tuolla kelillä on iha tuskaa mut silti sitä on sinnikkäästi poljettu yliopistolle vaiks nokka ja muu naama on vähällä jäätyä. Jospa nää ilmat ees vähä lämpenis ni päästäis nauttimaan tästä talvesta. Tää alkaa olla jo nautinnosta kaukana. :D

Kylmät ilmat on myös pakottanu miettimään tossuja koirille. Aikaisempina vuosina tällasta ei oo ollu, aina ollaan pärjätty ilman tossuja. Jos on ollu yks tai kaks vähä kylmempää päivää, ni sit ollaan käyty pikapikaa ulkona ja oltu sisällä ne pari hassua päivää. Mutta kun pakkasia oli riittäny jo viikon verran eikä loppua näkyny, tein kokeiluerän fleecetossuja Riimin käyttöön (Ronja ei pahemmin pakkasista välitä, lähinnä siin tapauksessa jollei liikuta). Ohje löytyy täältä: [click].

Ja vähänks niistä tuli hyvät! Ei tipu jalasta lumihangessa, kunhan laittaa kiinni tarpeeks tiukkaan. Vähän ehk valuu, muttei tipu itestään. Ja oli nopeet tehä. Ensimmäiseen meni hetki aikaa, piti miettiä et miten noi kuminauhat ja tarrat pitää asetella. Mut sen jälkeen homma nopeutu huomattavasti. Yhen jouduin tekeen lisää, kun me itse onnistuttiin se hukkaamaan. Sitä etittiin ja etittiin mut ei näkyny. Joten surautin alle puolessa tunnissa kadonneen tilalle uuden. Parin päivän tossu löyty. Miehekkeen takin sisäpinnan fleece oli napannu tossun eteisen patterilta takkia riisuttaessa. Onpahan nyt varatossu. :)

Meillä oli eilen mitä erikoisin päivä. En oo pariin vuoteen käyny eläinlääkärissä muuten kuin rokotusten takia, joten siinä olis jo periaatteessa ollu kerrakseen. Mutta lisänä siihen vielä koko kokonaisuus. Juu-u. Omituisin lääkäri-reissu ikinä.

Elikäs. Torstaina päivällä (eli 9.2.) Riimi alko siristelemään vasenta silmäänsä. Oletin, et siellä on joku karva/roska tms. ja se nyt sitte ärsyttää silmää sen takia. Silmää huuhdeltiin vähä, joka tuntu helpottavan tilannetta hiukan muttei parantanu vaivaa kokonaan. Iltaan mennessä oli koiralle pujotettu kaikkiin tassuihin tossut. Sehän se vielä olis puuttunu, jos neiti ois saanu hankittua haavauman omalla raappaamisella. Illalla otettin koira syliin ja tutkittiin tilannetta oikeen kunnolla - karvahan sieltä löytyi. Pieni mutta sopivasti alaluomessa kiinni ja sisäänpäin kääntyneenä. Huuhtelu nosti karvaa juuuri ja juuri sen verran, ettei se ärsyttäny niin pahasti. Mutta irti se ei lähteny, joten vaiva palasi aina hetkessä. Pinsetit kaivettiin jo esille ja mietittiin et nypätäänkö karva pois ite. Tää oli mulle eka kerta, kun nuo karvat nyt oikeasti rupeaa vaivaamaan. Hankalaksi homman teki myös se, et aina kun oltiin lähestymässä karvaa pinsettien kanssa (tai kun yritettiin paikantaa sitä) se katos ihan totalisesti. Pieni mutta taipuisa. Lopulta päädyttiin siihen et viedään neiti seuraavana päivänä eläinlääkärille. Siellä se lähtee varmasti pois ja siinä sivussa muutkin, jos niitä siellä olis.

10.2. potilas tossujensa kanssa

Kuopion eläinlääkärit on mulle pienoinen arvoitus. Minne ja kelle. Puijonlaaksossa ollaan käyty ja ihan jopa tykätty. Netistä nyt löytää risuja ja ruusuja kelle tahansa. Googlailin vähän ja yhtä tiettyä jätkää oli kehuttu paljon. Ketjukaupalla. Samalla oli sanottu et on vähä omalaatuinen ja saattaa lauleskella. Päätin et ok, ei kait siin mitään jos vaan osaa hommansa.

Se oli viiminen kerta, ku me mennään sinne. :D Älkää ottako väärin, en tarkota sitä ettei ukko osaa hommaansa (no tässä tapauksessa ei sitäkään) mut silti en vaan ikinä veis koiraani sinne uudestaan.

Paikka ei vakuuttanu olleskaan - hygienia, siis mikä? ;) Tai ainaki siltä se tuntu. Pohdittiin jälkeenpäin et pesikö se ees käsiä ennen ku alko tutkimaan Riimin silmää. No, kuitenkin. Siinä vaiheessa, kun laulun lomasta multa alettiin kysyä, et osaanko tangoa ja arvuutella Elvistä (yks vihje oli se et nimi muistuttaa koiran lantiota - pelvis), ajattelin et ei herranjumala. :D Tää tästä nyt puuttuki. Muka se sieltä jonkin karvan bongas, nyppäs sen irti, nakkas antibioottitipan silmään ja ryöväs multa 50 € - that's it. 15 minuutissa meidät oli pukattu sivuovesta ulos. Ja meidän ilmeet oli varmaan näkemisen arvoiset. T:n eka kommentti ku päästiin ovesta ulos oli "älä vie Riimiä tuonne enää uudestaan". Et joo. :D

Ja huvittavinta oli se, ettei vaiva parantunu. Neiti siristeli silmää. Kotona tutkittiin silmä ja siellähän se karva oli. Edelleen. Ja samaisena ilta T nyppäs sen pois omakätisesti.

Harmittiko, et käytiin? Ei sinänsä, olisin mä jonnekin Riimin vieny. Mut se, ettei menty sinne minne normisti, se ehkä harmitti eniten. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin. Seuraavan kerran käytetään pinsettejä ite, jos tarve tulee ja karvat on nähtävissä.

Tässä viel kännyllä otettuja kuvatuksia keskiviikolta (8.2).