Karataanko?

Harvoin pääsee kirjustamaan tekstiä karkauspäivänä, joten otetaan siitä nyt sitte ilo irti. ;)



18.2. Lauantai-illan saalis - tuoretta pullaa <3



Kuten kuvasta näkyy, edeltävän viikonloppun lauantaina sain inspiksen leipoa pullaa. Oltiin kaupoissa kuolattu (enemmän tai vähemmän ;) ) laskiaispullien perään. Lidlissä niitä oli ihan tarjouksessa ja näyttihän ne hyviltä. Ainaski noin pakkauksen läpi. Muistelin vaan joskus syöneeni tosi teollisen makusia pullia, joten päädyttiin sit siihen, et tehdään ite omia. Ja kyllä kannatti. Pienellä vaivalla tuli oikeen hyviä pullia. Pari pellillistä isompia ja sit pikkupullia (kuvassa olevat). Pakkaseen meni 5 pussia mut saa nähä kuin kauan ne siellä pysyy. :D Mies ei varmaan niitä sieltä tuhoa itekseen mut itestäni en voi kyl mennä vannomaan.

Aikas rauhallisesti on menny myös muuten. Lenksuiltu ollaan normisti, välillä myös sheltti-seurassa. Kennelyskä ei oo viel meille asti päätyny vaiks sitä tuntuu olevan liikkeellä tänä vuonna ihan hurjan paljon. Koirakontaktit on toisin sanoen ihan minimissä. Hallin avain siis saatiin käyttöön jo tammikuun puolella, mikä tarkoitti viikottaista aksaa. ♥ Mies on ollu ihana ja tullu avuks palkkaamaan (eipä toi muuten luonnistuskaan). Myös iso kiitos menee M:lle, joka piti mulle ja Miimille tehotreenit keppeihin ja A:han viime torstaina (23.2.). Meillähän alkaa olla pohjat muuten kasassa, mut kepit ja kontaktit on viel ihan hukassa. En koe, et osaisin niit yksin tuolle opettaan. Treenit todellakin oli tehokkaat. Meillä oli alle puol tuntia aikaa ottaa muutamat kepit ja alkeet A:han. :D Kepeistä jäi ihan hyvä fiilis (hyviä neuvoja miten vois olla hyvä jatkaa etiäpäin). A jäi vähä puolitiehen vaiks teoria tuliki selväks. Joten katsellaan. Tästä on kuiten hyvä jatkaa etiäpäin. :)

Riimi on saanu uuden ruokavalion seurauksena myös lisää massa, mikä on tosi jees. Neiti oli yli puoli vuotta siin rajoilla oliks painoa jo melkeensä liian vähän (pahimpina kausina se varmaan oliki liian laiha). Ainoa mitä maha ei vieläkään kestä isompia määriä, on sisäelimet. Niitä ei edelleenkään voi antaa yksinään normaalia ruoka-annosta, muuten joutuu pesemään. Muuten kaikki on menny hyvin - maha on pysyny kunnossa ja ruoka vedetään kiposta alas sellasella antaumuksella ettei tosikaan. :)

Alla tämän päivän kuvasatoa:

Korvakarvakoira ♥

Se on täällä!

Nimittäin meidän uusi pakastin! 

Kansi löysi koristeita ♥

Sisältöä :)

Pieni ja sievä. :D Kuopionkirpparilta bongattu (siis siltä nettikirpparilta) ja 20 eurolla noudettu. Ja hyvin toimii! Aikas hiljainen, siisti ja pysyy tarpeeks kylmänä. Mitä muuta sitä kaipais? Ihan huippua!

Riimin maha on pysyny hyvänä jo yli kuukauden. Ruokavalio on monipuolistunu sisäelimiin ja sikaan sekä jauhettuihin luihin ja rustoihin. Kennelrehun auto pysähtyi tänään Kuopiossa ja tuolta löytyy jo aikasmoinen aarreaitta. Sain helmikuun alkupuolella raakaruokinta-urakan loppuun ja suurpiirteisen ruokavalion pystyyn. Tein samalla myös hintavertailun Kennelrehusta ja Vauhti-raksusta sekä suuntaa antavat laskelmat vitamiinien saannista (ihan excel-taulukkoon - oli kivaa ;)), ja lisäthän tuolle pitää ottaa käyttöön. D-vitamiini pitäis tilata, tai se ois varmaan halvin tapa saaha pieniannoksista ja ksylitolitonta. Pitää viel käydä apteekissa hypistelemässä Elivon purkkia ja kysymässä hintaa. Ainaskaan Cittari ja Prisma eivät tarjonneet ainuttakaan varteenotettavaa vaihtoehtoa. Mietittiin miehekkeen kans mitä Ronjan kans tehtäis - nappula vaiko ei. Oltiin kumpiki samaa mieltä, et sekin vaihtaa raakaan, kunhan nappulat loppuu. Kyllähän tuosta huomaa jo koirien sonnan määrästä, kuinka hyvin raaka liha imeytyy vs. nappula.

Kun on kylmä...

... niin on kylmä. Pakkaset jatkuu ja jarkuu. Toista viikkoa jo. Yli -20 astetta lähes joka päivä yölämpötilojen ollessa lähemmäs -30 (kuten kuvasta näkee). Kuopaksen lämmitys-systeemit ei toimi iha niinku pitäis. Täs on meidän keittiön lämpötilaa joskus klo 3-4 aikaan yöllä. Oltiin saatu mittari just edeltävänä päivänä seinään, jotta nähtäs et kuin me siellä oikeen palellaan. Hyvin paleltiinkin. :D Arvatkaas onko vähä karua herätä kuudelta kouluun ja keittiössä just ja just 15 astetta. Hrrr. Teetä on tullu juotua enemmän ja vähemmän. Onneks kuiten huolto pelaa ja Unski (huoltomies) kävi pelastamassa meidät jäätymiseltä.

5.2. aamuyöstä

Nää pakkaset on myös yks syy miks se pomppa ostettiin. Hyvä et koiria voi viedä ulos.  Liian kylmä, tulee vilu heti (niin omistajalle kuin koirille). Pyöräily tuolla kelillä on iha tuskaa mut silti sitä on sinnikkäästi poljettu yliopistolle vaiks nokka ja muu naama on vähällä jäätyä. Jospa nää ilmat ees vähä lämpenis ni päästäis nauttimaan tästä talvesta. Tää alkaa olla jo nautinnosta kaukana. :D

Kylmät ilmat on myös pakottanu miettimään tossuja koirille. Aikaisempina vuosina tällasta ei oo ollu, aina ollaan pärjätty ilman tossuja. Jos on ollu yks tai kaks vähä kylmempää päivää, ni sit ollaan käyty pikapikaa ulkona ja oltu sisällä ne pari hassua päivää. Mutta kun pakkasia oli riittäny jo viikon verran eikä loppua näkyny, tein kokeiluerän fleecetossuja Riimin käyttöön (Ronja ei pahemmin pakkasista välitä, lähinnä siin tapauksessa jollei liikuta). Ohje löytyy täältä: [click].

Ja vähänks niistä tuli hyvät! Ei tipu jalasta lumihangessa, kunhan laittaa kiinni tarpeeks tiukkaan. Vähän ehk valuu, muttei tipu itestään. Ja oli nopeet tehä. Ensimmäiseen meni hetki aikaa, piti miettiä et miten noi kuminauhat ja tarrat pitää asetella. Mut sen jälkeen homma nopeutu huomattavasti. Yhen jouduin tekeen lisää, kun me itse onnistuttiin se hukkaamaan. Sitä etittiin ja etittiin mut ei näkyny. Joten surautin alle puolessa tunnissa kadonneen tilalle uuden. Parin päivän tossu löyty. Miehekkeen takin sisäpinnan fleece oli napannu tossun eteisen patterilta takkia riisuttaessa. Onpahan nyt varatossu. :)

Meillä oli eilen mitä erikoisin päivä. En oo pariin vuoteen käyny eläinlääkärissä muuten kuin rokotusten takia, joten siinä olis jo periaatteessa ollu kerrakseen. Mutta lisänä siihen vielä koko kokonaisuus. Juu-u. Omituisin lääkäri-reissu ikinä.

Elikäs. Torstaina päivällä (eli 9.2.) Riimi alko siristelemään vasenta silmäänsä. Oletin, et siellä on joku karva/roska tms. ja se nyt sitte ärsyttää silmää sen takia. Silmää huuhdeltiin vähä, joka tuntu helpottavan tilannetta hiukan muttei parantanu vaivaa kokonaan. Iltaan mennessä oli koiralle pujotettu kaikkiin tassuihin tossut. Sehän se vielä olis puuttunu, jos neiti ois saanu hankittua haavauman omalla raappaamisella. Illalla otettin koira syliin ja tutkittiin tilannetta oikeen kunnolla - karvahan sieltä löytyi. Pieni mutta sopivasti alaluomessa kiinni ja sisäänpäin kääntyneenä. Huuhtelu nosti karvaa juuuri ja juuri sen verran, ettei se ärsyttäny niin pahasti. Mutta irti se ei lähteny, joten vaiva palasi aina hetkessä. Pinsetit kaivettiin jo esille ja mietittiin et nypätäänkö karva pois ite. Tää oli mulle eka kerta, kun nuo karvat nyt oikeasti rupeaa vaivaamaan. Hankalaksi homman teki myös se, et aina kun oltiin lähestymässä karvaa pinsettien kanssa (tai kun yritettiin paikantaa sitä) se katos ihan totalisesti. Pieni mutta taipuisa. Lopulta päädyttiin siihen et viedään neiti seuraavana päivänä eläinlääkärille. Siellä se lähtee varmasti pois ja siinä sivussa muutkin, jos niitä siellä olis.

10.2. potilas tossujensa kanssa

Kuopion eläinlääkärit on mulle pienoinen arvoitus. Minne ja kelle. Puijonlaaksossa ollaan käyty ja ihan jopa tykätty. Netistä nyt löytää risuja ja ruusuja kelle tahansa. Googlailin vähän ja yhtä tiettyä jätkää oli kehuttu paljon. Ketjukaupalla. Samalla oli sanottu et on vähä omalaatuinen ja saattaa lauleskella. Päätin et ok, ei kait siin mitään jos vaan osaa hommansa.

Se oli viiminen kerta, ku me mennään sinne. :D Älkää ottako väärin, en tarkota sitä ettei ukko osaa hommaansa (no tässä tapauksessa ei sitäkään) mut silti en vaan ikinä veis koiraani sinne uudestaan.

Paikka ei vakuuttanu olleskaan - hygienia, siis mikä? ;) Tai ainaki siltä se tuntu. Pohdittiin jälkeenpäin et pesikö se ees käsiä ennen ku alko tutkimaan Riimin silmää. No, kuitenkin. Siinä vaiheessa, kun laulun lomasta multa alettiin kysyä, et osaanko tangoa ja arvuutella Elvistä (yks vihje oli se et nimi muistuttaa koiran lantiota - pelvis), ajattelin et ei herranjumala. :D Tää tästä nyt puuttuki. Muka se sieltä jonkin karvan bongas, nyppäs sen irti, nakkas antibioottitipan silmään ja ryöväs multa 50 € - that's it. 15 minuutissa meidät oli pukattu sivuovesta ulos. Ja meidän ilmeet oli varmaan näkemisen arvoiset. T:n eka kommentti ku päästiin ovesta ulos oli "älä vie Riimiä tuonne enää uudestaan". Et joo. :D

Ja huvittavinta oli se, ettei vaiva parantunu. Neiti siristeli silmää. Kotona tutkittiin silmä ja siellähän se karva oli. Edelleen. Ja samaisena ilta T nyppäs sen pois omakätisesti.

Harmittiko, et käytiin? Ei sinänsä, olisin mä jonnekin Riimin vieny. Mut se, ettei menty sinne minne normisti, se ehkä harmitti eniten. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin. Seuraavan kerran käytetään pinsettejä ite, jos tarve tulee ja karvat on nähtävissä.

Tässä viel kännyllä otettuja kuvatuksia keskiviikolta (8.2).