C-trio

Miehekkeen kuvaamaa materiaalia pentujen touhuiluista sillä välin, kun me naiset lätisimme niitä näitä. Olin hiukan aikaani edellä - videon päivämäärä on ihan päin mäntyä. :D Aina ei voi onnistua..

Pieni paimenneito

6.11.2012 - 4 vrk  vanha
Kuva: Miina L.

Tänään on itketty ja naurettu, itketty taas vähän lisää ja hymyilty sitäkin enemmän. Ja pyritty pitämään pää kylmänä, ettei mopo karkaa ihan käsistä. Itkut on itketty ilosta ja hymy ei meinaa hyytyä millään (♥). Luen sähköpostia yhä uudelleen ja uudelleen ja yritän edelleen ymmärtää, mitä tänään on juuri tapahtunut. Kaiken näiden kuukausien (ja vuosien) jälkeen.

Lähimmäiseni tietävät, että tätä on toivottu ja kaivattu jo pidemmän aikaa. Ja kaikki koiraihmiset tietävät, ettei pentujen odotusten kanssa kaikki mene kuten on toivottu tai suunniteltu. Jo astuttamisesta lähtien kaikki voi mennä pieleen - tyhjäksi jäävä narttu, pennut eivät selviä, sukupuolijakauma ei täsmää toiveisiin tai pentuja syntyy yksinkertaisesti liian vähän, jotta kaikki saisivat mitä toivovat.

2.11.2012 Väsynyt mammakoira ♥
Kuva: Miina L.

Pennun piti olla syyspentu. Sen piti tulla ja pelastaa mun rankka syksy. Mutta sitä ei koskaan tullut. Toukokuun lopulla tapahtuvaa astutusta ei tapahtunutkaan. Se siirtyi puolella vuodella ja samalla vei pohjan mun pelastukselta ja odotukselta. Jälleen. Tuntui, että palasin jälleen nollapisteeseen, jossa olin ollut viimeisen vuoden. Olin luottanut tähän yhdistelmään. Sen piti mennä juuri näin. Tätä oli odotettu. Mutta ei niin ei. Aloitin kesän aika matalalla mielellä, ja uskon tämän myös vaikuttaneen jaksamiseen kesän osalta.

6.11.2012 tytöt 4 vrk
Kuva: Miina L.

Kesän alussa pyrin työntämään koko asian mielestä. Olin pettynyt ja ärsyyntynyt. Suurimmaksi osaksi itseeni, koska annoin asian vaikuttaa itseeni ihan liikaa. Ja kenen muunkaan vika se oli, että olin siinä pisteessä missä olin.

Näin jälkeenpäin viime kevättä, kesää ja syksyä miettiessäni, olen varma siitä, että kaikki tapahtui tarkoituksella. Ja olen jopa onnellinen siitä, että asiat menivät miten menivät. En tajunnut sitä silloin, mutta uskon, että kaikki oli (ja on) omaksi parhaakseni. Ymmärrän nyt mitä menetin, ja olen täysin sujut sen asian kanssa. Ollut jo marraskuun alusta lähtien, vaikka tulevaisuus olikin epävarma yllä olevan mytyn suhteen. Parempi näin - todellakin.

Massueläin ♥
8.11.2012  8vrk
Kuva: Miina L.

Kaikki sai alkunsa 22.9., jolloin alkoi kuukausia kestänyt yhteydenpito ja ajatustenvaihto siitä, mitä pennuista sekä toisiltamme odotimme ja toivoimme. Olen kiitollinen niistä lukuisista vastauksista, joita sain kolmen kuukauden aikana. Niissä vastattiin kaikkiin kysymyksiini, joita oli välillä jopa tulvaksi asti jopa ennen h-hetkeä.

18.11.2012 Pieni rinsessa 16 vrk ♥
Kuva: Miina L

2.11. heräsin aamulla mitä ihanampaan viestiin - emo oli synnyttänyt aamuyöllä viiden aikaan kolme elinvoimaista pentua. Kaksi prinsessaa ja yhden prinssin. Isosisko, Pikkusisko ja VeliPonteva.

19.11.2012
Kuva: Miina L

Jälleen olen kiitollinen siitä, että sain kuulla pentujen kuulumisia säännöllisesti. Pentujen kehitystä oli ihana seurata niin kuvista kuin viesteistä, joista huokui onnellisuus ja tyytyväisyys pentuihin. Oikeita hyvänmielenmaileja, joita luki enemmän kuin mielellään.

24.11.2012 Sisarukset 22 vrk
Kuva: Miina L.

Vielä joulukuun alussa tulevaisuus näytti epävarmalta. Tilanne oli etenemässä siihen suuntaan, että IsoSisko oli jäämässä kotiinsa laumanjatkoksi. Uros oli korvamerkitty, mutta päänvaivaa aiheutti laskeutumaton kives. Jos kives ei laskeutuisi paikoilleen aikanaan, uroksen "korvamerkitsijä" luultavasti ottaisi PikkuSiskon. Kohtalon ivaa, että kaikki tuntui olevan kiinni yhdestä kiveksestä. Mutta pienet asiathan ne lopulta ovat niitä, jotka saavat aikaan isoja muutoksia.

3.12.2012 PikkuSisko 31 vrk
Kuva: Miina L.

Kives jäi tulematta, mutta niin jäi PikkuSiskokin menemättä uroksen korvamerkitsijälle. Yllätys oli aikasmoinen sillä olin valmistautunut täysin siihen, että saisin jatkaa suunnitelmieni miettimistä ihan uusiksi. Kolmea päivää ennen jouluaattoa hyppäsimme autoon ja teimme iltareissun pennuntuoksuiseen kotiin.

11.12.2012 - 39 vrk
Kuva: Miina L.

12.12.2012 Emo & Co.
Kuva: Miina L.

Olin myyty. Koko automatkan olin hokenut, että me mennään vaan katsomaan pentuja. Sieltä mitään lähde mukaan. Käydään vaan katsomassa ne, ja tullaan pois. Oltiin sovittu jo ennen tapaamista, että mietitään tahoillamme joulun yli. Pennut yllättivät positiivisesti, en olisi enempää voinut vierailulta toivoa - joka suhteessa. Avoimia ja uteliaita. Lattialle kun päästiin, sylissä keikkui kolme pentua ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pusuja annettiin ympäri naamaa ja hampaillaan koluttiin sormet, nenä ja korvat.

Minitiimin Cute Overloaded
Kuva: Miina L.

Tänä talvena jouluaatto koittaa kahdesti, sillä tämä pieni prinsessa muuttaa heti Uuden vuoden jälkeen täydentämään laumamme. Ikiomaksi. Nimiehdotuksia on muutamia, joista pari on tarkemman harkinnan alla.

En edelleenkään voi uskoa tätä kaikkea. ♥

Vapaa-aika - Never heard

Luulin syksyllä kaiken helpottuvan kesätöiden myötä. Väärässä olin. Kuukauden verran olen tasapainoillut tuntitöiden, koulun ja koirien välillä. Rankkaa? No todellaki! Päivät venyvät kevyesti 10 tunnin päiviksi, ja hyvä jos se edes riittää.

Lokakuun alkua. Tämä sentäs näyttää siedettävältä - ma ja pe aamut ovat vapaat.

Keskiviikkona 3. päivä heräsin 7 jälkeen viimeistelemään kouluhommaa, siittä yhdeksäksi töihin, josta puolelta päivin yliopistolle (ruokatauko - niin mikä?) ja kotiin vähän jälkeen viiden. 10 minuutin pikavalmistautuminen treeneihin (syönti, tavaroiden pakkaus ja itsensä valmiiksi saaminen), kyyti lähti 17:30 ja saapui kotipihalle 21:00. Pikaisen syönnin jälkeen jatkoin kouluhommia melkeen puoleenyöhön asti, jonka jälkeen kerkesin nukkumaan.

Yllättävän hyvin sitä on kuitenkin jaksanut. Työmatkat tulee poljettua pyörällä ja kilometrejä kertyy päivittäin lähes 11 km. Luulisi, että se verottaisi liikaa kaiken muun päälle, mutta ei. Luulen sen olevan yksi kantavista tekijöistä, joiden avulla tämän kaiken jaksaa suhteellisen helposti.

Jotta blogi pysyy koira-aiheisena, palataan aiheeseen, josta olen ihan älyttömän täpinöissäni. Tuosta kuvastakin sen voi bongata keskiviikon kohdalta klo 17:30. No kyllä - me saatiin treenipaikka ACE:lta!  Ja juuri siihen ryhmään, jossa on muutenkin jo tuttuja kasvoja treenaamassa. Huippuvalmennus ja hyvä seura taattua keskiviikkoiltaisin. Niin loistavaa! ♥ Tuntuu, että me ollaan junnattu paikoillaan vaikka kuinka. Kesällä piti hioa kontaktit ja kepit kuntoon. Kepit on suhteellisen hyvällä mallilla, mutta kontaktit tökki. Ja eipä sitä muuten kehity tekniikassa, jollei opastusta saa. Kontaktikurssi alkoi syyskuun puolella ja noin puolet siitä on mennyt. Naksua ollaan päästy muistuttelemaan, ja 2on2off alkaa pikkuhiljaa löytää paikkansa puomin alastulolla. Omatoimitreeneissä käytiin maanantaina ja eilen illalla vahvistelemassa paikkaa ja sitä, että voin jopa liikkua ilman, että koira ampaisee täydellä vauhdilla mun perään. Hiljaa hyvä tulee. :)

Joten jos mietitään, miksi sitä jaksaa rankkaakin aikataulua - no juurikin tän kaiken takia, mistä vaan jaksaa tulla hyvä fiilis. Me tullaan vihdoin ja viimein edistymään. Siitä oon varma.

Kanervakoira

Elokuun puoliväli lähestyy ja alkaa hiljalleen tuntua siltä, että kesä alkaa olla ohi. Viimeinen virallinen kesätyökuukausi meneillään parhaillaan. Syyskuusta siirryn tuntityöläiseksi ja pyrin auttamaan työporukkaa parhaani mukaan koulun ohella. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Koirien kanssa on elelty normia arkea. Harrastukset ovat jääneet vähemmälle ajanpuutteen vuoksi, joten aksailu on ihan minimissään. Työt sekä muu elämä verottaa liikaa, ja oma jaksaminen on ollut vähissä enemmän ja vähemmän. Eiköhän se taas tästä syksyn mittaan helpotu. Lauantaina käytiin koko perheen voimin mustikassa, josta saaliina oli mustikkaisen koiralapsen (selvennykseksi siis - Riimin ;) Veli ehti jo kysyä, onko meillä uusi pentu. No ei ole..) ja lenkkareiden lisäksi 10 litraa mustikoita. Nam. ♥ Samaisena iltana koirat pääsivät hierojan käsiteltäviksi ja meille oli taattu rauhallinen leffailta.

Tulevalle viikolle on jälleen suunnitteilla töitä, töitä ja töitä. Viikonloppuna olisi tarkotus heittää päiväreissu Tampereelle miehekkeen veljen nuorimmaisen syntymäpäiville, josta tullaan kiireen vilkkaa takaisin shelttilenkille. Jottei elämä olisi vain pelkkää työtä, torstain vapaapäivälle on suunnitteilla grillausta, jos vaan ilmat sallii. Ja mölkky odottelee eteisessä uusintaottelua kaveripariskunnan kanssa. Joten eiköhän tämä tästä. 

Kuviakin on tullu otettua luvattoman vähän. Olen pyhästi itselleni luvannut, että opettelen käyttämään nyt kesällä hankimaani uutta järkkäriä (♥) hetipikimmiten, kun löydän siihen vapaata aikaa. Seuraavana kesänä sitte ehkä..? :D No mutta kuitenkin. Riimi ja kanervapuskat.

13.8.

Ja vaikka nämä alla olevat kuvat ovat huonompilaatuisia mitä ylhäällä, tyksin niistä jostain syystä kuitenkin enemmän. ♥

Kuvasaastetta

Kylmän ja sateisen kesäkuun vaihtuessa yhtä ankeaksi heinäkuuksi ollaan pyritty nauttimaan niistä muutamista kauniista päivistä, joita meille suodaan. Lämpimiä ne ei ole, kuten kuvista voi huomata - pitkähihainen on päällä vaikka aurinko paistaakin. Lomailin koko viime kesän, ja se kesä olikin ilmoiltaan mitä parhain. Joten tänä kesänä, kun teen 8h päiviä 5 päivää viikossa, aurinkoisista päivistä nauttiminen ei oikeastaan onnistu kovinkaan helposti. Tästä syystä tyydyn toteamaan, että onneksi edellinen kesä oli täydellinen, tämä kesä menee näinkin. Jospa syksystä saadaan parempi. Ruska ja syksyaurinko. Ahh ♥

Kesä etenee omalla painollaan - vapaa-aika käytetään arjen pyöritykseen. Grillaillaan vapaalla ollessa, jos ilmat sallii. Pelaillaan mölkkyä ja nautitaan parvekkeella jätskiä. Uimaan ollaan uskallettu useampana päivänä vaikka vesi onkin ollut hyytävän kylmää. Viime kesän lämpimiä vesiä kaivaten..

Kello on taas miljuuna, joten laitan teille sentään muutamia kuvia, jotka nostattivat hymyn huulille. Apilapelto näytti aika makealta viime viikolla. Tänään kun käytiin, suurin osa oli muuttunut jo ruskeiksi.

Minä ja tyttäret ♥

Kuvanmuokkaajalle töitä - ruohonkorret pois Riimin edestä :) Mutta mitäs pienistä, son muuten niin upea ♥

Juhannuskuvat saaresta

Mitäpä tähän muuta voi sanoa kuin töitä, töitä ja töitä. Kyllä siittä kesästäkin on nautittu (sen mitä sateilta ja viileydeltä kykenee). Juhannus vietettiin miehekkeen mökillä saaressa ja ilmat suosi. Oli oikein ihana irtiotto arjesta. Kainalopaikka odottaa sohvalla, joten postaus jääkööt kuvafiilistelyihin.

Kuvat siis ajalta 22.-24.6.

Maisemat oli aikas huikeat. 

Tyttäret saivat uudet pelastusliivit 

Jotka testattiin heti samana viikonloppuna

Kesän alkua

25.5. Naatiskelua ♥
(Ja ei, mää en kouri sitä koiraa vaiks se siltä ehk näyttääki ;) )

Koko loppu toukokuusta meni jännittäessä töiden alkua. Tämän viikon maanantaina (28. päivä) alkoi työt ja voin sanoa, että himpun verran jänskätti. Ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen. Eipä siinä, loistavasti on kyllä mennyt. Väsymys on kyllä hirmuinen sillä en ole tottunut 8h tunnin päiviin. Tai no, 8 tuntia itsessään menis, mutta se, että joka päivä oppii uutta. Se on valtavan raskasta. Varsinkin, kun reseptintoimitus-ohjelma itsessään on ihan onneton (ja mulle uusi). Ohjelma onneksi vaihtuu heinäkuussa tuttuun ja turvalliseen, jonka luulis helpottavan huomattavasti.

No, kuitenkin. Ronjan leikkaushaava parani hienosti ilman ongelmaa ja viikko meni erittäin helposti Ronjan osalta - ei tarvinnu kauluria tai kokopukua suojaamaan leikkaushaavaa. Kokopukua koetettiin, mutta otettiin pois pienen hetken jälkeen. Tämä tapaus omistaa karvaa niin helkutin paljon, että koirasta tuli mieleen makkarankuori puku päällä. Ei kait se nyt kivalta tunnu, kun puku kirraa haavaan kiinni. Riimi ei osoittanut pienintäkään intoa hoitaa (yllätys ;) ) haavaa eikä rouvan oma kielikään selkään asti yllä. Joten Ronja sai juoksennella tuuletusaukko selässä ihan naturellina.

Tikkien poiston suoritin itse miehekkeen avulla. Sanoivat jo leikkauspäivänä, että sen voi hoitaa itse tai tuoda sinne poistatukseen. Otin hiukan selvää asioista, hankin tarvittavat välineet ja tada - homma hoidettu.

Muutes toukokuun loppu koostui lähinnä muutamista aksa-kerroista ja sitten vaan nautiskelusta - grillausta ja peli-iltoja kaverien kesken. Pitkiä lenkkejä. Ja koulun osalta muutama tentti, joihin meni myös aikaa. Töiden alettua elämä on supistunut työpaikan ja kodin ympärille. Ei vaan jaksa. Mutta ehkäpä se tästä helpottaa.

13.5.

Leikkauksen jälkeen

Tunti kotiintulosta. Pehmustettu ja peitelty. Taju ihan pois.

Selästä poistettiin kolme talirauhasta - tulehtuneen lisäksi 2 pienempää, jotka sijaitsi suhteellisen lähellä isoa. Itse leikkaus sujui ongelmitta. Veimme koiran sinne aamusta ja jätimme sinne leikkauksen ajaksi. Sen verta olimme paikalla, että Ronjalta saatiin taju poikkee. Muutaman tunnin päästä miehekkeen pakollisten luentojen jälkeen käytiin noutamassa veltto mytty kotia.


Ronja pestiin eläinlääkärin suosituksen mukaisesti fairylla paria päivää aikaisemmin, jotta saataisiin rasva ja pohjavilla liikkeelle. Pari seuraavaa iltaa meni karstan ja kamman kanssa. Loppujen lopuksi ei tuo karva edes ole niin pahaa hamppua selästä kuin ajattelen sen olevan. Sitä on vaan niin helkutin paljon.

Viime yö oli meille mitä epätavallisin. Leikkausta edeltävä ilta, eli eilinen, vietettiin suhteellisen tavallisesti - televisiosarja, jonka päälle koirille ruokaa, jotta Ronja jaksais aamun oksentamatta tyhjää mahaa. Kello oli vähä päälle puolen yön nukkumaan mennessä. Aamuyöstä havahdun Riimin puhinaan ja koiran haukkumiseen. Ensimmäisenä tuli mieleen, et kuka kerpele haukuttaa koiraa klo 5 aamulla. Saman tien tajuan, et sehä kuulostaa ihan Ronjalta. Sängystä noustessa ja makuuhuoneesta ulos kävellessä mietin, et miten se kuulostaa siltä et haukku kuuluu ulkoa, miten se sinne ois ikkunasta päässy (kyllä, aivot vielä vähän kohmeessa ;) Harva koira kiipeää katonrajaan ja ulos tuuletusikkunasta). No ei se mistään ulkoa kuulunu, vaan parvekkeelta.

Ronja on iltaisin hyvin huomaamaton. Se rauhottuu johonkin nurkkaan eikä se sieltä liiku enää vaiks me pestään hampaita ja tehdään iltapuuhia. Oltiin eilen päivällä pidetty parvekkeen ovea auki, jolloin se oli valunut kiinni ja oli  näin Ronjan kuonolla pukattavissa auki. Eli parvekkeelle pääsee muttei sieltä pois. Se oli ilmeisesti livahtanut parvekkeelle siin vaiheessa, kun pestiin hampaita. Kello oli puol 5, kun pelastin Ronjan sieltä haukkumasta. Ulkona oli lämmintä lähes 15 astetta mittarin mukaan, joten eiköhän se ole siellä juuri ja juuri selvinnyt ilman paleltumiskuolemaa. ;) Rouva ei tuntunut olevan moksiskaan. Heilutteli häntää ja asettui makuuhuoneeseen nukkumaan ilman sen kummempaa häsläystä. Että näin. Anteeks vaan naapurit, tuskin tulee toistumaan. :D

Koneen kätköistä

Kaivelin Riimin kasvukuvia ajatuksena koota oma kansio facebookiin. Sen verta söpöstyksiä tuli vastaan, et heitetääs osa myös tänne. Oli se vaan pieni. ♥

Ja mun suosikki. Tää on nii jättäny jälkensä muhun, ettei mikään pentukuva ikinä mee ylitte. ♥

Kuva Tiina Korkia-aho

Vappua

Mihin tää aika vaan häviää? Vappu meni, joten toukokuussa ollaan jo. Kerranki säät suosi ja aurinko paisto viikonlopusta ensimmäiseen päivään. Aikas hienoa. ♥ Miehekkeen lukiessa tentteihin järkkäilin itelle koiramaista seuraa ja puuhaa, joten shelttiseura oli taattua. Aattona aamupäivästä grillailtiin naapurien kans tuossa pihalla, iltapäiväksi suunnattiin koirapuistoon 7 sheltin voimin (tänks M kyydistä). Oli kyl kivaa. Paha vaan, kun kesä tulee ja osa porukasta häviää Kuopiosta muutamaks kuukaudeks. Mut toisaalta, nopeesti se menee. Pari hassua kuukautta. :)

Kuva AMS

Ensimmäisenä päivänä aamusta suunnattiin Areenalle mätsäriin turistiksi Miimin kans, seuraksi ja avuksi M:lle ja Tuiskulle. Kolme tuntia meni oikeen sujuvasti. Riimille muistuttelua miten siellä tuliskaan käyttäytyä Tuiskun ollessa punaisten 2. Iltapäivällä käytiin viel syömässä kevään (kesän) ekat pehmikset hyvässä seurassa. Suklaapehmis strösseleillä. ♥

Kuvat AMS.

Rankka mätsärireissu

Viikon päästä torstaina Ronjaa odottaa talirauhasleikkaus. Selässä oleva patti päätti vihdoin ja viimein ruveta hankalaksi. Olihan sitä jo vähän ootettu, että jossain välissä kyseinen leikkaus tulee eteen. Vuosi pari sitten yksi ell totesi, että parempi antaa patin olla, jollei se vaivaa. Oishan se voinu olla, että olisi ollut parempi leikata ennen kuin pääsee tulehtumaan pahasti, mutta viime keväänä toisen eläinlääkärin kompatessa tätä ensimmäistä jäätiin seuraileen tilannetta.

24.4. saatiin aika Kuopion Jynkän asemalle. Ikinä ei oltu käyty, mutta ihan asialliselta vaikutti (siis verrattuna meidän edelliseen käyntiin :D ). Karvat ajeltiin isohkolta alueelta, kotiin viemisiksi 3 viikon antibioottikuuri ja leikkausaika puolentoista viikon päähän. Suosituksena vielä ennen leikkausta vihreällä fairylla pesu ja perusteellinen kampaus.

Kuvia ja lisää tekstiä löytyy tuolta [click]. Ronja itsessään on jo paljo rauhallisempi. Parina ekana päivänä leluihin ei ees koskettu. Jos koira oli jaloillaan, kävely oli levotonta ja pää pyrki koko ajan selkää kohti. 

Miun rakkaat sängyn petaus-unilla ♥
Riimistä oli liian aikasta nousta pois tieltä, joten petaus jäi vähä puolitiehen

Muuten kolmisen viikkoa on menny aikas rauhallisesti kouluhommia ahertaessa. Viimeiset ACE:n treenit oli viime viikolla. Joko olin väskä tai vaan helpottunut perjantaista, mutta mein viiminen otto Riimin kans sai mut purskahtamaan itkuun. :D Pienenpieni sillä kerralla tahkottu rädänpätkä meni iha nappiin, just niinku pitiki. Olin ylpeä, niin itestäni kuin koirastaki. ♥ Kurssista jäi ihan hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Jos vaan nyt saatais kontaktit kasaan kesän aikana, ni oisin enemmän kuin tyytyväinen.

Kepeissä ollaan menty myös etiäpäin. 8 keppiä ja ihan hyvällä draivilla. Seuraavalla kerralla jatketaan kahdella lisää. Liikkuvaa kuvaa löytyy Youtubesta.