 |
| Maaliskuinen sunnuntaipäivän murjottaja - kun elämä vaan joskus on niin kaaaauhian tylsää. |
Mulla oli maaliskuun puolella kiva pitkä blogiteksti työstettynä, kirjoitettuna ja kuvitettuna. Muutamaa pikku loppusilausta vaille julkaisuvalmiina. Ja mitä tekee neiti näppärä? Onnistuu (ei edelleenkään mitään käsitystä, että miten..) pyyhkimään koko tekstikentän tyhjäksi. Bloggerin automaattitallennus + nettiselaimen kaatuminen samaan syssyyn ei hirveästi auttanut asiaa. Että great.. Siinä meni parin päivän aikana kirjoitettu postaus enkä ole sen jälkeen koko bloggeria avannut. Ketutti niin äärettömän paljon.
Piti ihan palata takaisin edelliseen postaukseen, että milloin sitä blogia nyt on oikeasti päivitetty. Ai helmikuussa. Ohohups. No, jos tuota kämmäilyä viimeisimmän luonnoksen kanssa ei olisi käynyt, postausväli olisi puolta lyhyempi. Mutta no, elämä on.
Maaliskuu pähkinänkuoressa: osittainen motivaatiopula (tai olisiko parempi sana ryhtymisen vaikeus), muiden koulutehtävien kasaantuminen, kevätflunssa, kisat, stressi tulevasta kesästä.. Mietin pari viikkoa sitten, että jos vielä joskus vietän kevään jolloin luen pääsykokeisiin, pyhitän viimeiset 3 kuukautta ihan täysin tälle hommalle. Ei muuta koulua, töitä, ei mitään rästitehtäviä tai tenttejä tai yhtään mitään.
Pääsykoelukujen osalta maaliskuu oli suhteellisen katkonainen. Helmikuun draiviin ei päästy, ehei. Maaliskuun alkupuolella jouduin työntämään pääsykoeluvut taka-alalle yliopistokurssin takia (oppimistehtävä + tentti), jonka jälkeen tuntui taas hurjan työläältä tarttua pääsykoekirjoihin. Tähän ryhtymisen vaikeuteen kun vielä ympättiin jonkin verran töitä, viikonloppuvieraita Oulusta.. Ei ollut helppoa ei. ;) Sairastin maaliskuun puolella mukavan kevätflunssan, ja makasin sohvalla about 4 päivää tekemättä yhtään mitään. Oli hiukka pakkorako parantua viikossa, sillä en tahtonut kisata sairaana seuraavan viikonloppuna. Joten sitä vaan oltiin. Ja oikeastaan olo oli sen verta vetämätön, ettei virtaa oikein olisikaan ollut muuhun. "Opin" tuon 4 päivän aikana katsomaan televisiota (parhaimmillaan katsoin 3 leffaa yhden päivän aikana + aiiiiivan liikaa turhia tv-ohjelmia), josta meinasi tulla tapa. Kieltämättä, illalla ON mukava istua TV:n ääressä ja olla tekemättä mitään. Meni melkein 3 viikkoa, että tästä tavasta pääsi pois. Kyllähän sieltä joka ilta jotain katsottavaa tulisi, kunhan vaan istuisi sohvalle kanavasurffausta tekemään (Temptation Island Suomi.. kaiken maailman laatuohjelmiin sitä jääkin koukkuun.. :D ). Vähän liian aikasyöppö näin pääsykoekevääseen.
Muutama tentti osuu sopivasti vielä huhti-/toukokuun vaiheeseen, mikä on ajoituksellisesti ihan heevetin huono. Tosin, näihin kun on osannut varautua jo huhtikuun alusta lähtien (ja riittää että niistä pääsee läpi, ykkönenkin on numero :D ) niin luentomatskuja on tullut selailtua iltalukemisena jo tässä vaiheessa. Suhteellisen kevyttä, mutta vie silti aikaa ja energiaa pois muusta (kuten siitä pääsykoelukemisesta).
Tuleva kesä on vielä suuren suuri kysymysmerkki omalla kohdalla. Töitä ei Kuopiosta ole tarjolla kuin satunnaisesti mutta muita suunnitelmia (tai ainakin toiveita niiden suhteen) on. Asioita, jotka ei tällä hetkellä minusta riipu. Voin vain odottaa, että saan lisätietoja. Saattaapa lopulta jopa käydä niin, että vietän kesäni ihan jossain toisessa kaupungissa. Epätietoisuus on stressaavaa. Ja vielä tähän aikaan keväästä. Huoh. Yksi asia lisää, joka on vaikeuttanut keskittymistä monena päivänä niin maaliskuun kuin huhtikuun alunkin aikana. Voin vain pitää sormia ristissä ja toivoa, että homma menee kuten toivon.
Ehkä suurimpia juttuja maaliskuussa oli ne hui-niin-kauheasti-odotetut agilitykisat. Itse asiassa kolmet. Kisapäivän odottelu sai sen aikaan, että pari edeltävää päivää meni ihan harakoille kaiken tekemisen suhteen. Lähtölistat tuli alkuviikosta tiistai/keskiviikko-akselilla, ja sen jälkeen olo oli enemmän ja vähemmän levoton. Lukeminen häiriintyi jatkuvana ihan vaan sen takia, että piti käydä tutkimassa viikonlopun tuomarin aikaisempia ratoja, miettiä sopiiko kengät, entä jos tekisikin nollan niin mitä sitten, osaakohan sitä mitään... Ohjauskuvioita tuli pyöriteltyä päässä ties miten päin ja uniakin tuli nähtyä. Ei tosin painajaisia (kaveri näki niitäkin) vaan sellaisia hyvän mielen agilityunia. :D Sitä yleensä kuulee sanottavan, ettei pääsykoekeväänä kannata aloittaa uutta harrastusta tai keksiä mitään uusia innostuksen kohteita. Totta. Kyllähän tuo vähän keskittymistä vei. Vaikka uutta harrastusta ei aloitettu niin rakastuin puolestani taas täysin tuohon vanhaan. ♥ Sitä myös sanotaan, että kisoista haetaan treenimotivaatiota ja treenattavaa. Totta sekin. Listalla on vaikka ja mitä sekä agilityjalkaa vipattaisi vaikka kuinka. :) Kaiken kaikkiaan pari viikonloppua muistutti mua niin täysin siitä miksi aksa vaan on niiiiiin hieno laji että!
Sanomattakin selvää, että olen ylpeä niin ikään Riimistä mutta myös itsestäni. Jo reilu puolitoista vuotta sitten oltaisiin ainakin noin periaatteesta voitu jo kisata. Mä tahdoin kisaamaan mutta silti ajattelin, ettei musta ole siihen. Unohdan radan. Törmään esteisiin. En osaa mitään. Nolaan itseni. Ihan katastrofi. Ja toisaalta, en ole ihan varma missä vaiheessa Riimi kypsyi sen verran, että sillä on tarpeeksi virettä kisata. Mä en vaan realistisesti nähnyt meitä kisaamassa. Ikinä.
Riimi oli hieno ♥ Ihan superhieno. En voisi ylpeämpi olla. Ekoista kisoista 2 puhdasta nollarataa, toisissa kisoissa vimppa tarvittava nolla ja siirto kakkosluokkaan. Riimin vire ja vauhti oli huikeita, parhainta ikinä. Ehdittiin käydä myös yhdet kisat Joensuussa kakkosluokassa, mutta niistä ei suurempia menestyksiä tullut. Riimille (ja mulle) korvaamatonta kisakokemusta, sillä Joensuun maneesi-tyyppinen halli oli hyvinkin erilainen kisapaikka + esteet vieraat. Harmaarukkanen teki varovaisemmin mitä yleensä mutta silti hienosti, ohjaajaa sai syyttää ihan täysin sen päivän tuloksista. Nyt sitten taukoillaan pääsykokeeseen asti ja toukokuussa siintäisi ainakin treeniseuran omat kisat, ehkä mahdollisesti toisetkin. :)
Ja täyttihän se harmaahapsikin vuosia huhtikuun alussa. 6 vuotta plakkarissa, toivottavasti vielä kovin monta lisää. ♥
Iips puolestaan kävi maaliskuussa osteopaatilla (Piira). Iipan vasemman lonkan liikelaajuus on epänormaali ja ristiluun aluetta hoidettaessa Isla reagoi voimakkaasti kipuilemalla. Sinne oli kerääntynyt myös aikamoinen kuona-ainepatja, jonka Piira sanoi olevan epänormaalia kertymistä. Ristiluun kohdalla tuntui jotain, Piira mietti mahdollista kalkkeumaa.
Riimikin pyörähti (eri) osteopaatilla ollen suhteellisen hyvässä kunnossa. Selkä oli hiukkasen jumissa (hyvinkin runsaat puomi ja kepittelytreenit varmasti osasyyllisenä) mutta aukeni oikein hyvin hoidon aikana. Eli Riimin osalta seuraava hieronta-/huoltotsekkaus osuu kesälle, koska suurempia ongelmia ei löytynyt. Jatkamme siis treenejä/kisaamista rauhallisin mielin. :)
Milloinkohan sitä omistaja pääsisi hoidattamaan itseään? :D
Jokakeväinen KuoLOn Speksi oli tietenkin pakko nähdä. Kolmas nähty speksi mulle, ei edelleenkään voittanut ensimmäistä mutta parempi kuin viime vuonna. Tykkäsin. :)
Erityisesti maaliskuussa mieltä lämmitti uudet aksapopot ♥ Uusista agilitykengistä olin haaveillut jo reilun vuoden. Ehkä enemmänkin. Melkein kaksi. Joten tuntuipa ihan erikivalta juosta kunnon kengillä. Ja mikä tärkeintä - värimaailmakin on oikein pop! Eihän sitä nyt voi mustia kenkiä ottaa, itkuhan niissä olisi tullut jo siitä ankeudesta. :D
Maaliskuu siis elettiin jossain aksahurmoksen ja pääsykoelukujen ryhtymisongelmien rajamaastossa. Lukurytmi kun katkeaa jostain syystä niin homma alkaa omalla kohdalla takuta. Ja pahasti. Sen kun saa kuntoon ja homman sujumaan, saan ahkeroitua tosi hyvin. Maaliskuulla tekeminen oli vähän löysää. Ei oikein löytynyt hommaan otetta. Ensimmäisiä kisoja edeltävällä viikolla lukutunnit oli oikeasti melkein pyöreä nolla. Ei vaan keskittyminen riittänyt (jotain ehk hiukka jänskätti ne kisat ;) ) ja ei vaan ollut sitä fiilistä.
Päivittelin myös blogin ulkoasun. Sain inspiksen koirien blogin banneriin yksi ilta ja päätin pikaisesti kokeilla mitä sitä saisi aikaan. Puolessa välissä puuhaa tajusin, että se blogi on ollut jäissä viimeiset puolitoista vuotta, koska aika ei vaan riitä kaksiin päivityksiin. Mitäs iloa mun on tehdä banneri blogille, jota en edes päivitä? :D Joten, menkööt nyt sitten tämän blogin yhteyteen. Jäipähän illan puuhastelusta jotain iloa katseltavaksi. Tosin banneri on siinä mielessä vielä keskeneräinen, ettei se ihan vastaa visiota siitä mitä mielessä oli. Mutta sitä toteutellaan myöhemmin kun on enemmän aikaa, kuvia ja inspiraatiota.
Pääsykoelukujen osalta maaliskuu oli suhteellisen katkonainen. Helmikuun draiviin ei päästy, ehei. Maaliskuun alkupuolella jouduin työntämään pääsykoeluvut taka-alalle yliopistokurssin takia (oppimistehtävä + tentti), jonka jälkeen tuntui taas hurjan työläältä tarttua pääsykoekirjoihin. Tähän ryhtymisen vaikeuteen kun vielä ympättiin jonkin verran töitä, viikonloppuvieraita Oulusta.. Ei ollut helppoa ei. ;) Sairastin maaliskuun puolella mukavan kevätflunssan, ja makasin sohvalla about 4 päivää tekemättä yhtään mitään. Oli hiukka pakkorako parantua viikossa, sillä en tahtonut kisata sairaana seuraavan viikonloppuna. Joten sitä vaan oltiin. Ja oikeastaan olo oli sen verta vetämätön, ettei virtaa oikein olisikaan ollut muuhun. "Opin" tuon 4 päivän aikana katsomaan televisiota (parhaimmillaan katsoin 3 leffaa yhden päivän aikana + aiiiiivan liikaa turhia tv-ohjelmia), josta meinasi tulla tapa. Kieltämättä, illalla ON mukava istua TV:n ääressä ja olla tekemättä mitään. Meni melkein 3 viikkoa, että tästä tavasta pääsi pois. Kyllähän sieltä joka ilta jotain katsottavaa tulisi, kunhan vaan istuisi sohvalle kanavasurffausta tekemään (Temptation Island Suomi.. kaiken maailman laatuohjelmiin sitä jääkin koukkuun.. :D ). Vähän liian aikasyöppö näin pääsykoekevääseen.
 |
| Helmikuun lopun sosialisointeja ♥ |
Muutama tentti osuu sopivasti vielä huhti-/toukokuun vaiheeseen, mikä on ajoituksellisesti ihan heevetin huono. Tosin, näihin kun on osannut varautua jo huhtikuun alusta lähtien (ja riittää että niistä pääsee läpi, ykkönenkin on numero :D ) niin luentomatskuja on tullut selailtua iltalukemisena jo tässä vaiheessa. Suhteellisen kevyttä, mutta vie silti aikaa ja energiaa pois muusta (kuten siitä pääsykoelukemisesta).
Tuleva kesä on vielä suuren suuri kysymysmerkki omalla kohdalla. Töitä ei Kuopiosta ole tarjolla kuin satunnaisesti mutta muita suunnitelmia (tai ainakin toiveita niiden suhteen) on. Asioita, jotka ei tällä hetkellä minusta riipu. Voin vain odottaa, että saan lisätietoja. Saattaapa lopulta jopa käydä niin, että vietän kesäni ihan jossain toisessa kaupungissa. Epätietoisuus on stressaavaa. Ja vielä tähän aikaan keväästä. Huoh. Yksi asia lisää, joka on vaikeuttanut keskittymistä monena päivänä niin maaliskuun kuin huhtikuun alunkin aikana. Voin vain pitää sormia ristissä ja toivoa, että homma menee kuten toivon.
 |
| Iips on todella ansainnut lempinimensä Rukkanen. Sopii tälle ipanalle kuin nenä päähän. :) |
Joten koska onnistuin viettämään maaliskuussa aikaa enemmän ja vähemmän irti pääsykoekirjoista, tuli mm. paimenien kanssa nautittua joko aurinkoisista maaliskuun ilmoista tai vietettyä hallilla useampia treenikertoja viikossa.
 |
| Hyi ko häikäsee! |
Ehkä suurimpia juttuja maaliskuussa oli ne hui-niin-kauheasti-odotetut agilitykisat. Itse asiassa kolmet. Kisapäivän odottelu sai sen aikaan, että pari edeltävää päivää meni ihan harakoille kaiken tekemisen suhteen. Lähtölistat tuli alkuviikosta tiistai/keskiviikko-akselilla, ja sen jälkeen olo oli enemmän ja vähemmän levoton. Lukeminen häiriintyi jatkuvana ihan vaan sen takia, että piti käydä tutkimassa viikonlopun tuomarin aikaisempia ratoja, miettiä sopiiko kengät, entä jos tekisikin nollan niin mitä sitten, osaakohan sitä mitään... Ohjauskuvioita tuli pyöriteltyä päässä ties miten päin ja uniakin tuli nähtyä. Ei tosin painajaisia (kaveri näki niitäkin) vaan sellaisia hyvän mielen agilityunia. :D Sitä yleensä kuulee sanottavan, ettei pääsykoekeväänä kannata aloittaa uutta harrastusta tai keksiä mitään uusia innostuksen kohteita. Totta. Kyllähän tuo vähän keskittymistä vei. Vaikka uutta harrastusta ei aloitettu niin rakastuin puolestani taas täysin tuohon vanhaan. ♥ Sitä myös sanotaan, että kisoista haetaan treenimotivaatiota ja treenattavaa. Totta sekin. Listalla on vaikka ja mitä sekä agilityjalkaa vipattaisi vaikka kuinka. :) Kaiken kaikkiaan pari viikonloppua muistutti mua niin täysin siitä miksi aksa vaan on niiiiiin hieno laji että!
Sanomattakin selvää, että olen ylpeä niin ikään Riimistä mutta myös itsestäni. Jo reilu puolitoista vuotta sitten oltaisiin ainakin noin periaatteesta voitu jo kisata. Mä tahdoin kisaamaan mutta silti ajattelin, ettei musta ole siihen. Unohdan radan. Törmään esteisiin. En osaa mitään. Nolaan itseni. Ihan katastrofi. Ja toisaalta, en ole ihan varma missä vaiheessa Riimi kypsyi sen verran, että sillä on tarpeeksi virettä kisata. Mä en vaan realistisesti nähnyt meitä kisaamassa. Ikinä.
 |
| Toisten kisojen nollavoiton tulos ♥ Siirto kakkosluokkaan |
Riimi oli hieno ♥ Ihan superhieno. En voisi ylpeämpi olla. Ekoista kisoista 2 puhdasta nollarataa, toisissa kisoissa vimppa tarvittava nolla ja siirto kakkosluokkaan. Riimin vire ja vauhti oli huikeita, parhainta ikinä. Ehdittiin käydä myös yhdet kisat Joensuussa kakkosluokassa, mutta niistä ei suurempia menestyksiä tullut. Riimille (ja mulle) korvaamatonta kisakokemusta, sillä Joensuun maneesi-tyyppinen halli oli hyvinkin erilainen kisapaikka + esteet vieraat. Harmaarukkanen teki varovaisemmin mitä yleensä mutta silti hienosti, ohjaajaa sai syyttää ihan täysin sen päivän tuloksista. Nyt sitten taukoillaan pääsykokeeseen asti ja toukokuussa siintäisi ainakin treeniseuran omat kisat, ehkä mahdollisesti toisetkin. :)
Ja täyttihän se harmaahapsikin vuosia huhtikuun alussa. 6 vuotta plakkarissa, toivottavasti vielä kovin monta lisää. ♥
Iips puolestaan kävi maaliskuussa osteopaatilla (Piira). Iipan vasemman lonkan liikelaajuus on epänormaali ja ristiluun aluetta hoidettaessa Isla reagoi voimakkaasti kipuilemalla. Sinne oli kerääntynyt myös aikamoinen kuona-ainepatja, jonka Piira sanoi olevan epänormaalia kertymistä. Ristiluun kohdalla tuntui jotain, Piira mietti mahdollista kalkkeumaa.
Riimikin pyörähti (eri) osteopaatilla ollen suhteellisen hyvässä kunnossa. Selkä oli hiukkasen jumissa (hyvinkin runsaat puomi ja kepittelytreenit varmasti osasyyllisenä) mutta aukeni oikein hyvin hoidon aikana. Eli Riimin osalta seuraava hieronta-/huoltotsekkaus osuu kesälle, koska suurempia ongelmia ei löytynyt. Jatkamme siis treenejä/kisaamista rauhallisin mielin. :)
Milloinkohan sitä omistaja pääsisi hoidattamaan itseään? :D
 |
| Synttärisankaria veetuttaa :D |
Maaliskuussa syvennyttiin myös koiran kisakauden ruokintaan ja pohdittiin muutenkin ruokavalion monipuolistamista. Tyttöjen iloksi kannoin kotiin heppaa, kun kerta halvalla sai. Ns. ykköslaatua, eli sitäpä voikin pistellä poskeen myös itse jos siltä tuntuu. Luultavasti ei, mutta on se hyvä tietää, että pakkasesta löytyy myös mulle sopivaa jauhelihaa tarpeen vaatiessa. ;) Eli Kuopion seudulla asuville raakaruokkijoille vinkkinä - Savo-Karjalan fb:tä/kotisivuja kannattaa seurailla, jos halpa heppa kiinnostaa. :) Näitä halpisheppatarjouksia tulee aina silloin tällöin. Vauhti-raksu/Kennelrehu ei näin halvalla heppaa tarjoa. Ja nämä muuten loppuu yleensä parissa päivässä, koska saavat X kokoisen erän, ja nykyisin koiraomistajat verottaa tuota määrä aikas kovasti. Tai näin ainakin myyjä viimeksi kertoi, kun multa ja N:ltä kyseltiin kelle liha päätyy. Eli ei tullut yllätyksenä, että koirille oltiin heppaa hakemassa.
 |
| 7 v ♥ (2/2011) |
Maaliskuussa pilvimaisemiin päästettiin paimenduon alkuperäisjäsen Ronja arvokkaassa 10 vuoden iässä - ensimmäinen koirani. Ronja muutti Islan tultua pariksi kuukaudeksi veljeni perheen luo ja sille tielle se sitten jäi. Erakkoluonteinen koira sai mitä parhaan kodin Oulusta, enkä ole katunut päivääkään sitä, että Ronja veljelleni jäi. Tiedän Ronjan eläneen perheen kuningattarena, niin täysin rakastettuna ja paljon onnellisempana viimeiset vuotensa kuin koiralaumassa täällä Kuopiossa. Jo se antaa itselleni paljon. Mummokoira oli reipas pallohullu loppuun asti mutta lopulta taistelun voitti sydämen vajaatoiminta, kasvainepäilyt ja nivelrikko.
Jokakeväinen KuoLOn Speksi oli tietenkin pakko nähdä. Kolmas nähty speksi mulle, ei edelleenkään voittanut ensimmäistä mutta parempi kuin viime vuonna. Tykkäsin. :)
Erityisesti maaliskuussa mieltä lämmitti uudet aksapopot ♥ Uusista agilitykengistä olin haaveillut jo reilun vuoden. Ehkä enemmänkin. Melkein kaksi. Joten tuntuipa ihan erikivalta juosta kunnon kengillä. Ja mikä tärkeintä - värimaailmakin on oikein pop! Eihän sitä nyt voi mustia kenkiä ottaa, itkuhan niissä olisi tullut jo siitä ankeudesta. :D
 |
| Pohjavertailuja - Inov vs. Salomon |
Maaliskuu siis elettiin jossain aksahurmoksen ja pääsykoelukujen ryhtymisongelmien rajamaastossa. Lukurytmi kun katkeaa jostain syystä niin homma alkaa omalla kohdalla takuta. Ja pahasti. Sen kun saa kuntoon ja homman sujumaan, saan ahkeroitua tosi hyvin. Maaliskuulla tekeminen oli vähän löysää. Ei oikein löytynyt hommaan otetta. Ensimmäisiä kisoja edeltävällä viikolla lukutunnit oli oikeasti melkein pyöreä nolla. Ei vaan keskittyminen riittänyt (jotain ehk hiukka jänskätti ne kisat ;) ) ja ei vaan ollut sitä fiilistä.
 |
| Postin tuoma yllätys äidiltäni ♥ |
 |
| Ja lisäterveisiä Kiinasta. Konjac sponge. ♥ En voi muuta kuin suositella, ihan huikea tuote. Ja hintaa Ebayn kautta hurjat 0,99 € ;) Tämän halvemmaksi ei kasvojen hoito tule. :D |
Päivittelin myös blogin ulkoasun. Sain inspiksen koirien blogin banneriin yksi ilta ja päätin pikaisesti kokeilla mitä sitä saisi aikaan. Puolessa välissä puuhaa tajusin, että se blogi on ollut jäissä viimeiset puolitoista vuotta, koska aika ei vaan riitä kaksiin päivityksiin. Mitäs iloa mun on tehdä banneri blogille, jota en edes päivitä? :D Joten, menkööt nyt sitten tämän blogin yhteyteen. Jäipähän illan puuhastelusta jotain iloa katseltavaksi. Tosin banneri on siinä mielessä vielä keskeneräinen, ettei se ihan vastaa visiota siitä mitä mielessä oli. Mutta sitä toteutellaan myöhemmin kun on enemmän aikaa, kuvia ja inspiraatiota.
p.s. tulipas paimenpainotteinen postaus (näiden kahden ympärille se vapaa-aika kietoutuu mitä lukemiselta ylijäämää jää ;) ), paljon muita pieniä arjen iloja ja ajatuksia pääsykoelukemisista on hukkunut viikkoihin.
