Sleeping Beauty

Meidän normaalia vapaapäivää. Kyselin Riimiä ulos klo 9 aikaan ja neiti pomppas vaan sängylle. 10 minuutin päästä koira löytyy kuvan mukaisesta asennosta. On se hyvä, et joku ottaa rennosti, kun selvästikään multa tuo nukkuminen ei onnaa. :D

Aamuheräämiset ei vaan sovi kaikille ;)

Kesäaika!

Kyllä se sieltä tulee, pikkuhiljaa! Vielä viikko sitte meillä masisteltiin sitä, et lumet sulaa ja talvi loppuu. Mun ihanat lumimaisemat häviää ja ei pääse enää nauttimaan puhtaista koirista. Rapaa ja kuraa ja hiekkaa. Nii. Ja ötökät. Kuka niitä nyt kaipaa? Yhdessä päivässä (torstai) tapahtu jotain mikä muutti ihan kaiken - H&M:n kuvasto. :D Pastellisävyt ja värit! Pinkkiä ja keltaista ja vaiks mitä. Kevät. ♥

Viime viikko oli koirien osalta hiukan tylsähkö. Tai ainaski alkuviikko.Yritin valmistua (lähes paniikinomaisesti sillä jostain syystä lukeminen oli jääny vähän liian viime hetkeen) perjantain tenttiin, joten iso osa ajasta meni sit siihen. Keskiviikkona Kennelrehun auto kippas Kuopioon heppaa ja lammasta, joista puolet tuli meille ja puolet M:n porukalle. Samainen aamupäivä (ja osa illasta) meni sängyssä makaamiseen, kun olo oli niin huono ettei sieltä vaan päässy ylös. Se siitä lukemisesta.

Ei vitsi tota hymyä. :D 15.3. Riimi ja taustajoukot 

Torstaina pikareissu hallille päiväsaikaan. Otettiin vihdoin ja viimein 6 keppiä. Riimi oli pikkasen pihalla - neljä ekaa keppiä meni loistavasti mut se viiminen väli, se oli selvästi vaikee. Ja ipanaki hokas, et nyt ei mee nappiin. Ei juossu targetille, pysähty ite sen jälkeen ku oli missannu pari viimistä keppiä. :D Vähän ku kädellä autto viimisen välin ni johan alko toimimaan ees jotenki. Saatiin pari onnistumista ja jätettiin asia hautumaan. Nyt se onki sit hautunu jo toista viikkoa. Oltaiskohan otettu vielä pari takaakiertoa ja lähdetty kotiin. Eli ei mitään sen kummempaa.

Perjantain 16.3. ilta oli ihan ekstrahuippu - ACE:n Basic aksa-kurssi. Sitä oli ootettu (ja myös pelätty, et jos se kennelyskä iskee eikä päästä reeneihin) jo pari kuukautta. Melkein laskettu päiviä. Alunperin oltiin suunniteltu, et mennään yhteiskyydillä (kyllähän tuonne varmaan on joku 30 km Kuopiosta), mutta Tuiskun saatua kennelyskän, ja mahdollisesti vielä kyydin kolmannelta osapuolelta, oli helpompi (ja stressittömämpi) mennä omalla kyydillä (on tuo mies vaan ihana, peru oman menonsa ja tuli kyytimieheksi ♥).

Vaiks sinänsä treenit oli suht yksinkertaiset, meillä oli niissä ihan tarpeeksi tekemistä. Pääasiassa otettiin ihan simppeliä (no, miten sen nyt ottaa ;) ) radanpätkää ja valssaamista. Riimin ihan ensimmäinen otto oli melkeensä vähä huvittava - uudenlaiset esteet oli erilaiset mitä M&M-Areenalla. Eihän tuo ollu muunlaisia nähnykään. Kauheen varovaista, melkein hiipivää juoksua targetille. :D Kyllähän se tuli miten ohjattiin, mutta räväkkyyttä siinä menossa ei ollu ei yhtään. Kunhan alkushokista selvittiin ni saatiin ipanaki kulkemaan normaalisti. Ja (jälleen kerran) siitä sai olla taas niin ylpee. ♥ Vauhtia riittää ja irtoaminen sujuu - tosin mun pitäis vaan luottaa siihen enemmän. Meen aina viemään sen lähes joka esteelle, vaiks se ihan varmasti osais mennä sinne ite. Valssaamista pitäis harjotella myös itsenäisesti, toinen puoli on mulle vaikeempi. Hukkaan lähes aina koiran jonneki selän taa. :þ Eli kyllähän se koira menis, jos ohjaaja osais.. Kaiken kaikkiaan hyvät treenit. Mulla oli jalat iha jumissa jo ku päästiin hallin ovesta ulos. :D

Ja olihan siitä seki hyvä puoli, et mies lähti mukaan. Videoita tuli treeneistä noin 30. En oo jaksanu paneutua niihin vielä mitenkään sen tarkemmin, tän blogin päivittäminen on vieny vapaa-aikaa jo iha tarpeeks.

Englantilaista fudgea lauantain markkinoilta. Se valikoima.. Olihan sitä nyt ihan pakko saada pari maistelukappaletta.
Oikealla ylhäällä oleva oli kyllä hyvää.

Tää viikko on ollu jollain tapaa kummallinen - siis iha hyvällä tavalla. Ihan jo se yksinään,et mulla oli samalla viikolla 2 työhaastattelua - toinen oman alan työhön ja toinen erikoisliikkeeseen (asiakaspalvelua aikaslailla). Ja loppuviikosta perjantaina tieto kesätöistä. Ja mikä parhainta, juurikin omalle alalle vielä. Aikas hienoa. Ihaninta meidän alassa on se, et kaikki hoituu jotenkin niin sulavasti. Etsitään kesätyötekijää, hakija soittaa ja siinä puhelimessa kysellään vähä mikä tilanne on ja pyydetään käymään. Ja samalta istumalta sitten pienen chatin päätteeksi paikan päällä tiedossa on kesätyöt koko kesäksi ja ehkä mahdollisesti tilaisuus jatkaa syksyllä viikonloppuja. Helppoa, eikö? :D

No, kuitenkin. Ennen tuota perjantaita kävin alkuviikosta toisessa paikassa esittäytymässä ja onnistuin saamaan korollisista nilkkureista semmoiset rakot jalkaan, ettei sinä iltana enää pahemmin kävelty. Onneksi mies pelasti sen verran, ettei mun tarttenu könkätä ulos vaan sain ihan suosiolla istua sisällä. Tiistaina ulkoilutin sit kameraa maanantain eestä. Alla muutamia näpsyjä. 

On se vaan kaunis 

Neiti kuoli heti keskelle eteistä lenkin jälkeen. :þ

Perjantaina jälleen aksa-treenit ACE:lla, takaakiertoa aikaslailla koko tunti. Hyvinhän se meni, Riimi osaa jo valmiiksi (ainaski silloin kun sitä sattuu huvittamaan). Pitää omatoimitreeneissä lisäillä vaan välimatkaa ja olla auttamatta sitä niin paljoa. Kuten sanottua, luottamusta lisää. Lopussa oltais otettu vielä radanpätkää Riimin kans mutta koira ei jaksanu keskittyä enää yhtään - liekö otti häikkää muista jotka tuli kentän reunalle vaiko menikö hermot mun ohjaukseen (ei meinannu oikeen sujua). Enp tiiä. Tuossa just hahmottelin rataa paperille, jospa sitä illalla kävis hallilla ja tekis sen mikä oli vaikiaa (pientä koukkausta esteelle; ennakoin aina liikaa ja hukkasin koiran :D Tavallinen ongelma, ohjaajan koordinaatio hukassa..). Videoita ei tullut ainuttakaan, toivottavasti sekin korjaantuis seuraavalle kerralle. :)

Riimin masistelua ennen treeneihin lähtöä

Eilinen päivä meni nukkumiseen, T:n vanhempien luona käymiseen ja illalla miehekkeen kaveri tuli pitämään kisastudiota Kalpan pelistä. Peli oli itsessään aikas tylsä (vaiks Kalpa nyt sitten voittiki), joten koirille riitti rapsutuksia. Ja kun tuo meidän "sohvapöytä" on matalalla, kuonot hipoi vähän liianki lähellä pitsalautasia ja sipsikulhoja.

Alla vielä kuvatuksia eiliseltä.

No juurikin ne pastellisävyt ♥

Kai se ois aika mennä herättelemään noita unikekoja niin keritään suunniteltu elokuvakin nautiskella näin aamusta. :)

KepKepKeppitreenit

12.3. käytiin halleilemassa pikapikaa iltalenkin lomassa. Siinä on nyt sitte todistetta siitä, et kyllä se ipana taitaa 4 keppiä ilman ongelmia. Seuraavan kerran voidaan sit ottaa 6. Vähänks oon kyllä ylpee. ♥

Mattomaisia sattumuksia

Minen usko, et  meidän keittiön matto elää enää pitkään. Miehinen osapuoli tuossa totesikin alkuviikosta, et siitä lähtien, kun matto sai paikan siirroksen keittiöön, sille on sattunu ja tapahtunu. Vaiks meillä oli entisessäki asunnossa räsymatto keittokomeron puolella, se ei ikinä kokenu mitään nii pahaa mitä tää nykyinen.

Pienin ja mitättömin onnettomuus tapahtu helmikuun alkupuolella, kun rypsiöljypullo (avaamaton viel kaiken lisäks) onnistu hyppäämään jääkaapin oven avauksen yhteydessä lattialle. Ilmeisesti osu sen verran hyvässä kulmassa lattialle, et sai pienen halkeaman pohjaan, josta tuloksena matolla pieni läntti öljyä. Isoin ongelma tuossakaan tapauksessa ei ollu matto, vaan se, et mihin ihmeeseen sitä survoo litran öljyä? Loppujen lopuksi öljystä pelastu vain puolet, alkuperäinen purkki öljyineen tipahti tiskiveteen, joten eipä sitä sit enää kehdannu käyttää. :D

Myöhemmin helmikuussa tehtiin (tai no, taisin ite olla se pääkokki) tomaattista linssikeittoa. Voitte kuvitella, kuinka hyvältä näyttää matto, johon tipahtaa tomaattisessa keitossa uinu kauha. Puhumattakaan niistä linsseistä ja pilkotuista tomaatinpaloista, jotka leviää nätisti pitkin keittiötä.. Juu. Kaunista.

Viime viikon alussa Miimin maha oli sekasin ja kohteena oli (kuinkas muutenkaan) keittiön matto.

Ja tänä aamuna. Sisäelinpäivä. Riimin ruuan saan nätisti kuppiin ilman ongelmia. Ronjan ruoka enää vettä vaille valmis - kuppi kouraan ja vesihanaa kohti. Tai kovasti ainaki suunnittelin. Äänitehosteiden saattelemana kuppi lipes kädestä.

Osa sotkusta

Tada - matto con sisäelimet, öljy ja nappulat. Patteria ja seinää myöten.

Tuosta kuvasta on tosin jo nappulat ja kupin palat kerätty pois.

Ja mikä hienointa - mattoon ei jäänyt näkyviä jälkiä laisinkaan. Se näyttää ihan samalta kuin tammikuun alussa ennen mitään sisäelin ja linssikeitto-episodeja. Aikas hienoa, eikö? :D

EDIT 19.3.

Ihan ku nuo tuolla ylhäällä ei riittäisi. Tänään, tasan viikko sisäelinepisodin jälkeen onnistuin huitasemaan kattilan kahvan avulla Iittalan kartiolasin kuivauskaapista tiskipöydän kautta lattialle - siruja x miljuuna pitkin tiskipöytää ja mattoa. Kävelevä katastrofi, minäkö? Ehei, ei kai? ;)

*Niisk*

Niinhän siin sitte kävi, et tuo mies onnistu tartuttaan mulle flunssansa. Vakuutti vielä oikein ettei meinaa poimia sitä omilta vanhemmiltaan, joiden luona oli käymässä parisen viikkoa sitte. Ja pyh! T makas sängynpohjalla viikko sitte ja nyt sit tän viikon oon ollu nii tukossa ettei tosi. Sinänsä tää oli kuiten suht helppo - ei kuumetta eikä sellasta pöhnä-oloa, mitä nyt nokka vuoti ja veto oli vähä pois. Koko viikko meni aikaslailla teetä juodessa ja nenäliinoja kuluttaessa. Nyt viikonloppu on ollu paljo parempi. Mieheke hoiti tenttiinluvun ohessa koirat ja mää sain maata sängynpohjalla. On se kyllä ihana, et on noin mahtava puolisko, joka hoitaa koirat, kun ei ite pysty. ♥ 

Flunssaisena on tylsää ;) 

Tiistaina (6.3.) kuiten ennen kun tää flunssa puski kunnolla päälle me käytiin Riimin kanssa M:n tassutrimmi-palvelussa. :D Tarkotus alunperin oli mennä ihan vain moikkaamaan Mian porukkaa, ku ei oltu nähty taas vähään aikaan. Shelttiseura oli hyvin taattua, sillä kahden karvakuonon sijastasta paikalla oli kolme - Hippu, Oodi ja lainakoira Fanny (ja tietty Alma). Miimin ilme oli ihana ku saatiin ovi auki kämppään. Neiti vilkasi mua just sen näkösenä et hei älä viitti, tuonne, noiden sekaan?! :D Hippua ja Riimiä on ihana kattoa sisällä. Ulkona tuo ei lämpene Hipulle yhtään mut sisällä Riimi puskee ihan kiinni ja Hippu lirkuttelee häntää heiluttamalla. Aika söpiksiä. ♥  Mut oli kivaa. Omistaja sai pullaa (joka oli ihan hirmu hyvää ;) ), M:n trimmas omien koiriensa tassut ja Riimin tassut + korvakarvat siin samalla (thank you! ♥). Samalla tuli höpöteltyä sitä sun tätä. Oikein kiva iltapäivä.

Ja vähänks niitä tassuja on ihasteltu kotona, joka päivä ja moneen kertaan. Ja tullaan viel ihastelemaan. :D Kyl ne vaan näyttää erihienolta talven jälkeen, jolloin niitten on annettu rehottaa miten sattuu.

Lopuksi vielä kuvia tältä aamulta.

Miimi 2v ja 11kk